Katinhännän: Kasvattajan esittely

FI*Katinhännän kasvattajan esittely

Katinhännän kasvattajanimen takana on Kadi Myllys, helsinkiläinen 44-vuotias kissoihin hurahtanut nainen. Kissojen määrä kotonamme on tällä hetkellä 6, jotka kaikki eurooppalaiskissoja (3 leikattua naarasta, 1 leikattu uros, 1 leikkaamaton naaras & uros). Lisäksi minulla on 4 sijoituskissaa (3 naarasta ja 1 uros) asustamassa ystävieni Janin ja Satun luona (heillä molemmilla on ennestään minun vanhempia kasvattejani) sekä kahdessa muussakin kodissa. Vanhemmillani on enää 1 kissa (eurooppalainen), muut on jo "vanhuus" vienyt mennessään. Siksi birmamme muutti vanhemmilleni viimeisen eurooppalaisvanhuksen seuraksi jouluna 2012 ja on sopeutunut sinne hyvin, paremmin kuin meille aktiivisten eurooppalaisten joukkoon. Näillä sivuilla on esitelty kaikki kissamme. Kissojen paijaajana meillä kotona on lisäkseni avoni Juha. Asumme Helsingin Kontulassa kerrostaloasunnossa.

Kissaharrastukseen tulin mukaan parikymppisenä vuonna 1990. Tosin kissa”kärpänen” puri minuun jo pikkutyttönä, ensimmäisen kissan kinusin meille 7-vuotiaana, joulukuussa 1977. Kotikissa Veera (aivan eurooppalaisen hopeatiikeri/täplikkään näköinen) annettiin meille vain n. 7 viikon ikäisenä, mitäpä tuolloin tiesimme luovutusajoista... Kunnon kissa Veerasta kyllä tuli, tosin tavaksi jäi silloin tällöin imeskellä vaatteiden kulmia. Veera leikattiin parin vuoden ikäisenä ja eleli meillä tyytyväisenä kotikisuna huhtikuuhun 1990, jolloin jouduimme nukuttamaan sen pois 12,5 vuotiaana vatsassa olleen ison kasvaimen vuoksi.

Kuvia Veerasta:

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)

Surusta toivuttua teki mieli uutta kissaa ja kun hopea-väri miellytti yhä, olivat uudet kissanpennut hopeatiikereitä (ja naaraita) molemmat. Kesäkuun 1990 alussa meille muutti eurooppalainen Kissankellon Onnen Haave eli Tuittu ja norjalainen metsäkissa Rämemetsän Bunny eli Bani. Rotukissoista en tiennyt mitään, puhumattakaan kissanäyttelyistä, mutta elokuussa 1990 menin kasvattajien innostamana touhua kokeilemaan ja sillä tiellä olen yhä... Näyttelyissä siis käytiin sertejä keräämässä ja viimein tuli idea josko omalle kissalle tekisi pennut. Kasvattajanimi ”Katinhännän” rekisteröitiin 16.4.1991. Tuitun kasvattajalta Riitta Mönkäreeltä sain roiman annoksen apua tässä projektissa ja lopulta ensimmäiset eurooppalaispennut syntyivät 21.8.1992. Myös Bani sai pennut reilua vuotta myöhemmin 23.12.1993 mutta mettispuolella en ole aikonut jatkaa kasvattamista, yhteen rotuun perehtymisessä on aivan tarpeeksi työtä. Banin pentujen jälkeenhän meillä siis oli 7 kissaa (4 euroa, 3 mettistä) ja kissajako tapahtui vuonna 1996 kun muutin pois kotoa: mettikset jäivät vanhemmilleni, eurot vein mukanani. Tilanne on tämän jälkeen elänyt ja elää tulevaisuudessakin kun välillä uusi kissa on tullut taloon, vanhuksia on valitettavasti poistunut keskuudestamme ja vanhempieni kanssa on joku kissa vaihdettukin kun se on sopeutunut toiseen laumaan paremmin.

Kissat perheenjäseninä

Kissat ovat meillä perheenjäseniä ja muu kissatouhu (kasvatus, näyttelyt) on minulle harrastusta. Olen suht pienimuotoinen kasvattaja eikä pentuja synny kovin usein. Haluan myöskin ettei oma kissamäärä nouse kovin suureksi, että kaikille kissoillemme kotona riittäisi yksilöllistäkin aikaa. Elämä kissojemme kanssa oli välillä rauhallisen puoleista kissojen ikähaitarin painotuttua yli 10 vuoteen. Vähitellen lauman koostumus on muuttunut ja tällä hetkellä minulla ei olekaan enää ainuttakaan yli 10-vuotiasta (!), lauman ikähaitari on taas nuorentunut ja säpinää riittää. Kissat tykkäävät telmiä keskenään, painia tai juosta peräkanaa, mutta minuakin kaivataan huiskulelun heiluttajaksi tai hiirilelun heittäjäksi päivittäin. Kissoilla on muutama raapimapuu tai kiipeilysysteemi ja kaappien ylimmät tasot/hyllyt on pääasiassa varattuna kissojen käyttöön, pesiä siellä valmiina odottamassa majailijoita. Vaikka usein käy niin, että kun istahdamme työpäivän päätteeksi sohvalle katsomaan televisiota, tulevat n. kaikki kissat myös paikalle, joko syleihin hurisemaan tai sohvan selkänojalle tms lähistölle. Yhteiskuvia kissoistamme kotioloissa.
Joillekin ikkunoille olemme tehneet kissoille tilaa katsella ulos, asumme 7. kerroksessa ja puiden latvoissa majailevat linnut ovat taatusti mielenkiintoista seurattavaa. Sisäkissojen elämää piristää pieni ulkoilmaruiske silloin tällöin. Kotona meillä on lasitettu parveke joka on pääasiassa kissojen käytössä. Mökillämme kissat viihtyvät hyvin, etenkin ulkotarhassa missä voivat paistatella päivää mielellään tuntikausia. Rauhattomassa kaupunkiympäristössä en niitä juurikaan uskalla valjaissa ulkoiluttaa mutta mökin pihapiirissä luonnonhelmassa valjastelukin on kaikille kissoillemme mieluisaa puuhaa.

Kissaharrastuksestani

Ensimmäisten pentujen kanssa olin enemmän ja vähemmän pihalla ja Tuitun kasvattajan neuvojen varassa, mutta sen jälkeen on tullut vähitellen hankittua tietoa eurooppalaisesta ja yleensä rotukissoilla kasvattamisesta. Kun hankin rotukissat, liityin samalla molempien rotujen yhdistyksiin (v. 1990): eurooppalaisilla Suomen Eurooppalaiskissarengas ry SER-FER ja norskeilla Norjalainen Metsäkissayhdistys ry. Yhdistysten sivuilla voi käydä katsomassa esim. molempien rotujen esittelyt ym tietoa. Birma-yhdistykseen liityin jo ennakoiden - jokunen vuosi ennen kuin birma meille lopulta tulikaan. Nämä rotuyhdistykset julkaisevat 4 kertaa vuodessa jäsenlehteä, jota lukemalla pysyy kärryillä rodun tapahtumista ja saa muutenkin mukavaa kissatietoa.

SER-FERissä alkoikin sitten aktiivisempi toimintani, olin hallituksen jäsen vuosina 1993-1997. Vuonna 1994 mukaan astui yhdistyksen Serry-lehden taittaminen, mitä teen vieläkin (jo 17 vuotta takana, lisäksi olen jo useita vuosia ollut myös lehden toimittajana). Eurooppalaiskissa-asioiden parissa kissaharrastukseni pyöriikin lähestulkoon kokonaan. Vuonna 1999 ”kyhäsin” yhdistyksellemme myös nettisivut ja niiden päivitys oli sen jälkeen vuoteen 2005 asti minun kontolla. SER-FERin palkintovastaavakin olin n. 10 vuotta. Yhdistyksen tapahtumien (kuten esittelynäyttelyt, jäsentapahtumat jne) järjestelyissä olen ollut aktiivisesti mukana. Yhdistyksen esittelypöytä myyntitavaroineen on ollut minun huolehdittavana saman ajan kuin lehtikin. Ja pitihän sitä hallitukseenkin sitten palata, vuodesta 2006 olen ollut taas SER-FERin hallituksessa. Vuonna 2007 tein ison työn kokoamalla koko eurooppalaisrodun historiikin Suomessa 60-luvun alusta näihin päiviin (julkaistu Serry-lehdessä 3/2007). Tällä hetkellä olen mukana työryhmässä joka valmistelee kissankasvatuksen tavoiteohjelmaa rodullemme, sekä työryhmässä joka kokoaa rodustamme cd-romppua opetus- ja esittelytarkoitukseen. Kissaharrastus siis vie aimo annoksen vapaa-ajastani!

Kissanäyttelyt

Kissanäyttelyistä on myös kerrottava, aktiivisesti kun niissä käyn vieläkin vaikkakin harvemmin kuin alkuvuosien innostuksessa. Näyttelysysteemin ja -kulttuurin muutoksetkaan eivät ole kaikki olleet minun mielestä hyvään suuntaan. 1990-luvun alussa tosiaan olin näyttelyissä varmaan n. 10 viikonloppua vuodessa reissaten jopa pidempiäkin matkoja näyttelyihin (Seinäjokea, Savonlinnaa, Kuopiota, Jyväskylää ja jopa Oulua myöten, yleensä hotelleissa yöpyen) - nykyään riittää pääasiassa pääkaupunkiseutu ja joskus Turku/Tampere. Ulkomailla olen käynyt ja käyn edelleen kun kissojen ura sitä vaatii, ne ovatkin melkein poikkeuksetta olleet positiivisia ja mukavia reissukokemuksia (ainoa poikkeus 1996 Viipuriin tehty katastrofimatka, eikä se 1992 Köpiskään suosikkimuistojani ole). Tallinnassa tietty on tullut käytyä säännöllisesti, paikka kun on sukujuurieni vuoksi minulle kuin ”toinen koti”. Lisäksi näyttelymatkakohteitani vuosien varsilta: Pietari (Venäjä), Riika & Cesis (Latvia), Kööpenhamina (Tanska), Rotterdam (Hollanti), Wien (Itävalta), Praha (Tsekki), Stuttgart (Saksa), Surahammar, Kalmar ja Norrköping (Ruotsi). Ulkomaan matkat olen melkein aina ottanut myös turismin kannalta ja paikallisia nähtävyyksiä on näyttelyn ohessa käyty tutkimassa. Viime lentokonematkasta Keski-Eurooppaan kissojen kanssa alkaa olla jo 10 vuotta aikaa, nykyään tulee helpommin käytyä autolla naapurimaissa. 90-luvulla taas Ruotsiin ei välillä ollut menemistä rabiessäännösten vuoksi.
Kissamme ovat aina reissanneet mukavasti ja rennosti ja sopeutuneet hotellielämään hyvin. Hyvin näyttelyissä pärjäävien ja käyttäytyvien kissojen kanssa on ollut mukava harrastaa ja vuosien saatossa tutuksi tulleiden muiden kissaihmisten näkeminen ja kuulumisten vaihtaminen, sekä muiden oman rodun kissojen näkeminen ovat ne näyttelyiden kiinnostavin suola.
Näyttelytitteleitä onkin meillä kertynyt melkein joka kissalle jo ihan kivat liudat; ruusukkeita ja palkintoja on kotona mielettömät määrät...

Kasvatukseen ja näyttelyihin liittyvänä kohokohtana mainitsen Espoon näyttelyn 29.10.2000, jolloin osallistuin kasvattajaluokkaan voittaen sen (Kategorian III Paras Kasvattaja)! Pisteitä keränneet kissat olivat:
- EP Katinhännän Hertta-Tuulikki (EUR ns 23) - TP-K
- EP&IC Katinhännän Spooky Mulder (EUR ns 23) - VP-K & TP-K
- IP&CH Katinhännän Agent Scully (EUR n 23) - VP-K
- IP&CH Katinhännän Sky Walker (EUR ns 23) - CAC (tuolloin luokassa 9)
- EP&GIC Katinhännän Dark Jedi (EUR ns) - CACIB (tuolloin luokassa 7)
-> Pisteitä kertyi 101,6.

Seuraava kohokohta on Vantaan näyttely 7.10.2006, jolloin osallistuin kasvattajaluokkaan tullen kolmanneksi mutta pisteissä "uusi ennätys". Pisteitä keränneet kissat olivat:
- Katinhännän Vulcan Spock (EUR n) - TP-K
- Katinhännän Elven Mystique (EUR a 23) - VP-Tot & TP-Nuori
- Katinhännän Niobe Roxydium (EUR a 23) - TP-K
- EP&GIC Katinhännän Dark Jedi (EUR ns) - CAPE (luokassa 4, valmistui EP:ksi)
- CH Katinhännän Betazoid Deanna (EUR ns) - CAC (luokassa 9)
- CH Katinhännän Trill Jadzia (EUR a 23) - CAC (luokassa 9)
-> Pisteitä kertyi 102,2.

Olen päässyt osallistumaan kasvattajaluokkaan näyttelyissä suht harvakseltaan ja näin vuosi 2006 olikin siinä mielessä mieleenpainuva, että onnistuin osallistumaan vuoden aikana kasvattajaluokkaan kolme kertaa ja sain tuloksen vuoden kasvattaja -kisaakin ajatellen. Epävirallisesti sijoituin kategoriassa kolme n. 12:ksi. Muut tulokset yllämainitun Vantaan lisäksi olivat Helsinki 6.1.2006 pisteitä 91,33 ja 1.4.2006 pisteitä 97,67 .
Viime vuosina kasvattajaluokkaan osallistuminen on käynyt hyvin hankalaksi eikä se minulta ole onnistunut lainkaan, sillä näyttelyt täyttyvät niin aikaisin ja joka kerta osa kasvateistanikin on joutunut karsituksi.

Näyttelykuvia vuosien varrelta: