Katinhännän: Kasvatuksesta

Katinhännän eurooppalaiskasvatuksesta

Eurooppalaisrodun valinta kasvatuskissaksi ei alun alkaen ollut minulle tietoinen päätös tai valinta, asiat ovat johtaneet toisiinsa ja vaikutusta on ollut jo sillä että ensimmäinen kissamme oli hopeakuvioinen maatiainen. Väri oli niin tutun oloinen sen jälkeen, että seuraavatkin kissat tuli hankittua tuosta väristä (tästä kerrottu enemmän oman esittelyni puolella). Syvemmin eurooppalaisrodun pariin minut houkuteltiin jo 90-luvun alussa kun aloin toimia Eurooppalaisyhdistyksen hallituksessa. Rodun ihmiset tulivat näin tutummiksi ja muutenkin pienimuotoisempi toiminta ja kasvatus tuntuivat enemmän omalta (verrattuna toiseen rotuuni metsäkissapuoleen, metsäkissathan ovat olleet vuosia Suomen suosituimpia rotuja rekisteröintimäärissä).

Kissarodun kasvatuksessa toki pyritään saamaan ulkonäöllisestikin hyviä tai jopa vanhempiaan parempia jälkeläisiä. Kuitenkin kissojen terveys ja hyvinvointi ovat minulle ensisijaisempia seikkoja. Kasvatuksessani käytän vain kissasairauksien FeLV (=leukoosi) ja FIV varalta testattuja ja terveeksi todettuja kissoja (kaikki omat kissani on testattu ennen siitoskäyttöä ja käyttämiltäni kolleilta löytyy niinikään testitulokset ok). Nykyään myös useiden kasvattieni perinnöllisen munuaissairauden PKD:n tilanne on selvillä, eikä sitä ole löydetty yhdestäkään kasvatistani (tutkittu ultralla). Samoin ultraillaan tarkastusmielessä HCM sydänsairautta. Myös sienitesti on n. vuosittain jostakin kissastani otettu ja todettu ettei sitä ole ollut.
Eurooppalainen on perusterve rotu eikä muita testejä siitoskissoilta ole ollut tarvetta tutkia (veritestejä tai ultra-tutkimuksiakaan ei eurooppalaiselta vaadita - teen testejä ennaltaehkäisy mielessä). Mutta jos tarvetta tulevaisuudessa ilmenee, tutkin terveydellisiä asioita lisääkin.
Luonne on myös tärkeä ominaisuus. Kaikki kissani ovat ystävällisiä ja lempeitä kehrääjiä.

Terveyden ja luonteen jälkeen voi kiinnittää huomiota muuhun rodunomaisuuteen; kissan ulkonäkö ja tyyppi, rakenne. Että kissa pysyisi eurooppalaisen näköisenä, siltä löytyisi oikea "EUR-ilme" tai "EUR-look", se olisi kaunis rotunsa edustaja. Kasvatusvalinnoissa on yritettävä ottaa huomioon nämä kaikki edellämainitut asiat. Lisäksi pienehkön rodun sisällä on tarkasteltava huolella kissojen keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Pidän huolella kirjaa kaikista mahdollisista tiikerikuviollisista sulhaskandidaateista ja pyrin käyttämään kasvatuksessa myös niitä kissoja jotka eivät käy esillä näyttelyissä. Monethan kasvatus- ja näyttelykelpoiset kissat päätyvät lemmikeiksi ja osa tällaisistakin kannattaa kuitenkin yrittää käyttää kasvatuksessa, edes sen yhdenkin pentueen verran. On rodun perimän ja monimuotoisuuden kannalta parempi mitä enemmän saamme käytettyä kasvatuksessa eri kissoja. Siksi onkin hyvä, että eurooppalaisrodussa kasvatus on suht avointa, tarkoitan että ihmiset antavat kasvattejaan/kissojaan siitoskäyttöön eikä sitä rajata erilaisilla sopimuksilla. Itsekin olen vain onnellinen siitä, että Katinhännän kasvatteja on joitakin käytetty kasvatuksessa (muidenkin toimesta kuin minun). Myös noviisiluokan pitäminen auki ja näin "uuden veren" saaminen rotuun on mielestäni tärkeää ja olenkin kasvatuksessani käyttänyt sopivia noviiseja tilaisuuden tullen.

Kasvatusvärini

Eurooppalaisella hyväksyttyjä värejä on n. 70 joten kasvattajan on hyvä keskittyä pääasiassa joihinkin väreihin tai kuvioryhmään. Minun kasvatusväreinäni olivat alun alkaen hopeatiikerit ja siinä yhteydessä "yksivärinen hopea" mustasavu. Pentujen värit eivät aina ole kuin tilauksesta mitä toivoisi, syntyi alkuun myös ruskeatiikereitä josta tulikin näin vähitellen myös "oma värini". Sen lisäksi myös mustia ja vähitellen myös sinisiä / sinitiikereitä. Sininenkin väri alkoi tuntua kivalta. Näin kasvatusväreikseni on vähitellen muotoutuneet: hopeatiikeri, mustasavu ja sinitiikeri, myös yksivärinen sininen & ruskeatiikeri. Ja mustia tässä yhteydessä on mahdoton välttää joten niitäkin tulee ajoittain. Satunnaisesti sitten kollivalinnoista riippuen syntyy jotain muitakin värejä. Lisäksi vaikka pelkkään tiikerikuvioon olenkin keskittynyt, syntyy välillä pentuja joiden raitakuvio katkeilee niin paljon että se katsotaan enemmän täplikkääksi ja näin jokunen kasvattini onkin rekisteröity täplikkääksi. Etenkin näyttelyissä käyvillä kissoilla on tärkeää että kissa on rekisteröity siihen kuvioon miltä se näyttää.
Enkä ole täysin tabby-kuvioltakaan välttynyt; vaikka en ole ainuttakaan sen kuvioista kasvatuksessani käyttänyt, kissat näemmä kantavat kuviota perimässään aika pitkiäkin matkoja (monta sukupolvea). Pentueisiini on syntynyt useita tabby-kuvioisia kissoja) ja tähän mennessä myös kerran ihan tarkoituksella.

Tähän mennessä (talvi 2022) minulle on syntynyt 58 eurooppalaispentuetta joissa yhteensä 203 pentua:

Katinhännän EUR-pentujen värijakauma:

hopeatiikeri (ns 23)

22

ruskeatiikeri (n 23)

28

sinitiikeri (a 23)

26

sinihopeatiikeri (as 23)

20

cremehopeatiikeri (es 23)

6

cremetiikeri (e 23)

3

sinikilpikonnahopeatiikeri (gs 23)

4

sinikilpikonnatiikeri (g 23)

6

kilpikonnahopeatiikeri (fs 23)

3

kilpikonna(ruskea)tiikeri (f 23)

3

punatiikeri (d 23)

1

hopeatäplikäs (ns 24)

3?

ruskeatäplikäs (n 24)

4

sinitäplikäs (a 24)

4

punatäplikäs (d 24)

1

cremetäplikäs (e 24)

1

sinikilpikonnahopeatäplikäs (gs 24)

1

musta (n)

17

sininen (a)

18

valkoinen (w)

5

mustasavu (ns)

13

sinisavu (as)

3

cremesavu (es)

1

hopeatabby (ns 22)

1

ruskeatabby (n 22)

3

kilpikonna(ruskea)tabby (f 22)

2

sinikilpikonnatabby (g 22)

2

punatabby (d 22)

1

Katinhäntien sukupuolijakauma:

urokset

101

naaraat

102

Kooste kasvatustaipaleestani

Ensimmäinen Katinhännän eurooppalaispentue syntyi 21.8.1992. Tuon jälkeen oli luova tauko minkä jälkeen eurooppalaisia syntyi lisää peräkkäisinä keväinä 1998 ja 1999 (yksi pentue molempina vuosina, emona ensimmäisen 1992 syntyneen pentueen naaras eli oma kasvattini). Sitten oli omassa kasvatuksessa taukoa ja keskityin kasvattieni pentuprojektien auttamiseen; vuoden 2002 alkupuolella syntyi kasvatilleni Dartille pennut Eestiin (kasvattajanimelle Darti), ja keväällä 2004 Snurrelle Tammisaareen (Snurren pennut rekisteröitiin minun kasvattajanimelle eli Katinhänniksi). Nämä molemmat kasvatit saivat lisääkin jälkeläisiä; Dartti syksyllä 2004 (Eestiin) ja Snurre keväällä 2005 (Tammisaareen), ja jälleen Snurren pennut minun kasvattajanimelle. Kotonammekin saimme pitkästä aikaa ihastella pikkutassuttajia, kun oma eurooppalaisnaaraamme Vieno sai viimein monien vaikeuksien jälkeen pentuja kesäkuussa 2005. Sen jälkeen seuraavat pennut olivat sijoituskissallani Nipellä (sininen naaras) keväällä 2006. Vuonna 2007 kasvattajanimelleni syntyi peräti neljä (!) pentuetta; kaksi kasvateilleni Tikrulle ja Mustille ja kaksi sijoitusnoviisilleni Muusalle. Kaikki pentueet syntyivät ja hoituivat emojensa kotona. Seuraavana vuonna 2008 syntyi kaksi pentuetta joista toinen taas omalle Vieno-kissallemme. Toinen kasvatilleni Neelalle. Sama sykli jatkui 2009, kahdesta pentueesta toinen syntyi omalle kissallemme, nuorelle Ampsulle, ja toinen sijoituskissa Nellille. Reilun vuoden tauon jälkeen vuoden 2010 jälkipuoliskolla oli kahden sijoituspentueen vuoro, kun sisarukset Musti ja Nelli saivat molemmat toisen pentueensa. Vuoden 2011 keväällä taas päästiin astuttamaan kasvattiani Mistyä (Ampsun tytär), joka sai sijoituspennut heinäkuussa. Pennut hoidettiin yhteishuoltajuudella, pääasiassa olivat emon kotona Espoossa mutta yhteensä parin viikon ajan minullakin. Jatkoa seurasi taas vasta reilun vuoden tauon jälkeen, kun minulle palautunut Elli-kasvattini sai pentueen marraskuussa 2012. Ellin puolisisko Luna sai ensimmäisen pentueensa pari kuuukautta myöhemmin. Vuonna 2013 syntyi kolme pentuetta; oma Ampsu-kissamme sai toisen pentueensa keväällä ja kesällä sijoituskissani Nikki ensimmäisen pentueensa. Lunakin sai toisen pentueensa ihan vuoden lopussa.

Pennut kotioloissa

Syntyvät Katinhännän pennut saavat kotikasvatuksen, missä niitä käsitellään syntymästä asti päivittäin ja näin ne tottuvat ihmisiin ja käsittelyyn jo varhain. Synnytyksen emo saa hoitaa rauhassa pesässään makuuhuoneessamme ja ensimmäinen kuukausi pentujen kanssa sujuu myös siellä. Kunhan pennut n. kuukauden iässä omaksuvat hiekkalaatikolla käynnin ja alkavat vähitellen liikkumaan vauhdikkaammin, aukenee niille pääsy koko asuntoon. Samalla ne tutustuvat muihin aikuisiin kissoihin. Vaikka kissanpennut ovat siistejä (oppivat hiekkiksen käytön varhain), osaavat ne kyllä sotkeakin, mm. loikkaamalla kermaviililautaselle ja sen jälkeen juoksemalla pitkin kämppää... Ja leikkikaluiksi kelpaa aluksi aivan kaikki. Niinpä on kannattanut jo etukäteen vähän karsia pentujen tieltä pois kaikenlaista... :-) Onneksi ne aluksi eivät myöskään osaa esim. hypätä korkeammalle, kuten pöydille. Vähitellen pennut opettelevat ketterän liikkumisen lisäksi syömään erilaisia kiinteitä ruokia. Ne kasvavat ja oppivat emoltaan ja sisaruksiltaan käytöstapoja. On tutkittu asia, ettei kissanpentua kannata erottaa perheestään alle 12-viikkoisena.
Osa pentueistani on syntynyt sijoituskodeissa ja tähän mennessä asiasta on tullut vain positiivisia kokemuksia, kaikki pentuprojektit ovat hyvin onnistuneita. Opastuksellani pentujen hoito on sujunut hyvin. Joissakin tapauksissa pennut ovat sijoituskodissa tottuneet vilkkaampaan elämään (mm. lapsiin) kuin itselläni on kotona kahden aikuisen ihmisen taloudessa. Meillä syntyneet pennut taas ovat hyvin tottuneita matkustamiseen ja autoiluun, koska emo pentuineen on seurannut meitä mökille yleensä useitakin kertoja ennen luovutusikää.