Katinhännän: Bani

GIP&EC Rämemetsän Bunny 16.3.1990 - 28.5.2004

eli lempinimeltään Bani
leikattu naaras
Rotu: norjalainen metsäkissa
Väri: hopeatiikeri, NFO ns 23
Syntymäaika: 16.3.1990
FeLV+FIV testi negat.: 3.9.1991 & 8.6.1992
Isä: CH Eddan Adolf (ruskeatabby/valk)
Emo: Sunniva Av Baune (hopeatiikeri)
Kasvattajat: Päivi Malin & Seppo Repo

Banin sukutaulu

Banin tapahtumia:

5.6.1990

Bani haettiin meille kasvattajilta, jotka asuivat tuolloin lähellämme Itäkeskuksessa. Alkupäivät se sai pakoilla pari päivää aiemmin meille tullutta Tuittua (eurooppalainen) mutta pian parivaljakko ystävystyi ja kissanpentujen ensimmäinen kesä sujui sulassa sovussa leikkien ja riehuen.

10/1993

Meille tuli kylään peräti Rovaniemeltä asti hopeatiikerin värinen metsäkissa uros EC Ambient Chacacahn astutusreissulle.

23.12.1993

Banille syntyi jouluksi kaksi potraa poikaa (Star Trek pennut): ruskeatiikeri Data ja hopeatiikeri Lore. Veljekset kuin ilvekset nimiesikuviensa mukaan… Molemmat jäivät meille (eli vanhemmilleni kun muutin pois kotoa).

28.11.1994

Bani leikattiin.

28.5.2004

Murheen päivä meille kaikille: Bani jouduttiin nukuttamaan ikiuneen sisäelinkasvaimen vuoksi.

Millainen Bani oli:

Kun muutin kotoa, Bani jäi vanhemmilleni.
Bani oli hienostunut lady-tyyppinen kissa; kävely arvokkaan oloista sipsuttelua. Pentu- ja nuoruusaikana kun Bani ja Tuittu olivat meillä kahdestaan, tulivat ne todella hyvin toimeen keskenään (paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta). Riehuivat, juoksivat ja painivat keskenään, nukkuivat vierekkäin jne. Kun Tuittu sai pennut kesällä 1992, muuttui tilanne hiukan. Kaikki kissat tulivat edelleen toimeen keskenään mutta Tuitun pennut valtasivat emonsa läheisyyden ja Banista tuli vähitellen vähän oman tiensä kulkija. Vanhemmiten Bani ei enää muiden kissojen kanssa alentunutkaan leikkimään, vaan sai hepulit yksinään eikä toivonut niihin osallistujia. Bani ei oikein osannut pitää puoliaan ja siksi muut vähän ajoittain kiusasivat sitä, kun huomasivat ettei Bani anna samalla mitalla takaisin vaan pakeni sähisten. Sitä sai silloin tällöin olla pelastamassa. Erityisesti eurooppalaisista uros Poika oli oikea "Bani-fani", sen ilmekin kirkastui kun näki Banin ja Poika yritti ujuttautua Banin läheisyyteen nukkumaan yms. Välillä onnistuenkin. Bani jo pienestä pitäen tykkäsi majailla korkeuksissa esim. olohuoneen kirjahyllyn päällä (aivan katon rajassa), minne päästäkseen mittasin että sen täytyi hypätä 170 cm ylöspäin viereiseltä pöydältä. Tähän eivät muut kissat pystyneet joten Banilla oli keinonsa hakea omaa rauhaa halutessaan. Mutta Bani myös samalla "opetti" muut kissat majailemaan korkeuksissa, omien kykyjensä mukaan (olohuoneen kirjahyllyn valtiaana Bani pysyi yksinään).
Bani tykkäsi ulkoilla ja oli valjastellessa vähän "koiramainen", eli eteni vauhdikkaasti (kun eurooppalaisemme ovat olleet enemmän hitaita etenemään, kaikkea kun pitää tutkia matkalla). 90-luvun lopulla mökille tehtiin ulkotarha ja otimme ulkoilun vuoksi usein Baninkin mukaan mökille eurooppalaistemme kanssa. Ruuan suhteen Bani oli nirsoilija ja oli siksi melkein aina hoikka (leikkauksen jälkeen tanakoitui vähitellen jopa normaaliksi). Luonteeltaan Bani oli rauhallinen ja sopeutuvainen, oikein kiltti niin ihmisiä kuin muitakin kissoja kohtaan. Ei yhtään arka. Bani oli myös todella kaunis kissa ja monet meillä kyläilleet ihastelivat sitä. Parit jopa päätyivät hankkimaan oman metsäkissan ihastuttuaan Baniin niin kovin!
Viimeisinä vuosina Bani leimaantui isääni todella tiukasti. Kun isäni katsoi telkkaria, se istui jaloissa tai makoili nojatuolin selkänojalla. Se seurasi isääni kaikkialle. Iltaisin vaati että isäni pitäisi jo mennä nukkumaan ja seurasi sitten perässä, nukkuen sängyssä tyynyjen välissä.
Bani kasvatuskissana: Sai yhden pentueen, jossa pentuja 2, molemmat poikia. Näistä ei kumpikaan jatkanut kasvatuksessa, joten Banin geenejä ei ole metsäkissakasvatukseen jäänyt.

Banin menetys:Suuri murhe kohtasi perhettämme perjantaina 28.5.2004, kun rakas Banimme nukkui pois. Se ei silmin nähden sairastanut pitkään, vaikkakin jälkeenpäin jotkin vanhenemisen oireiksi katsomamme pienet muutokset ehkä olivatkin enteitä tästä (kuten turkin kunnon huononeminen). Vasta pari viimeistä päivää huononsivat Banin kuntoa ja tilaa niin radikaalisti, että tajusimme jotain olevan pahasti vialla eikä eläinlääkärin toteama iso kasvain ollutkaan sitten enää oikeastaan yllätys, vaikka yritimme mennessämme pitää toivoa yllä. Mitään ratkaisua ei tarvinnut tehdä koska vaihtoehtoja ei enää siinä vaiheessa ollut. Silitimme äitini kanssa Bania kunnes eläinlääkäri sanoi sen nukkuneen rauhallisesti pois.
Bani on tuhkattu ja tullaan hautaamaan mökillemme valittuani sopivan paikan.
Bania muistellessa tulee mieleen vain hyviä hetkiä. Se oli erityisen ystävällinen, lempeä, mukava ja sopeutuvainen kissa. Rauhallinen ja hyväntuulinen. Ainutlaatuinen kuten jokainen kissa. 14 vuotta on kissan elinikänä sellainen johon on oltava periaatteessa ihan tyytyväinen. Kuitenkin olisimme mielellämme ottaneet sen aikalisän vielä. Nyt täytyy sanoa, että 14 vuotta kului liian nopeasti (vain viikkoa vaajaaksi jäi se että Bani olisi ollut 14 vuotta myös meillä). Bani oli aina kovin terve, kuten näkee yllä tapahtumista; kun se sairastui ensimmäistä kertaa, olikin kyse samantien todella vakavasta asiasta; kasvaimesta.

Jäimme kaipaamaan Bania kovin. Netin keskustelupalstalla eräs kirjoitti minulle hyvän kommentin:
"Kukaan ei tule koskaan korvaamaan Bunnyn paikkaa sydämmissänne, eikä tarvitsekaan koska hän on siellä vieläkin. Hän elää aina muistoissanne, ja vaikka ette voi häntä koskettaa voitte silti tuntea hänet." Runoja

Banin näyttelyuraan voi tutustua seuraavaa nappia klikkaamalla:

Kuvia Banista:

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)