Katinhännän: Nokka

EP Katinhännän Hertta-Tuulikki 21.8.1992 - 30.7.2007

eli lempinimeltään Nokka (Nokkis)
leikattu naaras
Rotu: eurooppalainen
Väri: hopeatiikeri, EUR ns 23
Syntymäaika: 21.8.1992
FeLV+FIV testi negat.: 14.5.1997
Isä: IC Kissankellon Haiku-Herra (mustasavu)
Emo: EP&GIC Kissankellon Onnen Haave (hopeatiikeri)
Kasvattaja: Kadi Myllys (oma kasvatti)

Nokan sukutaulu

Nokan tapahtumia:

28.12.1993

Nokka leikattiin. Hyvän tyyppinen eurooppalainen mutta pieni knikki hännässä eikä kissalla sen vuoksi koskaan ajateltu kasvatusta. Nokka oli _niin_ hyvä kissa muuten, että jos nykyään saisin päättää asian uudelleen, käyttäisin sitä todellakin kasvatuksessa!

9.9.1995

Nokan elämän karmein päivä. Se sujahti kesken pesukoneen täytön koneeseen itsekin eikä sitä huomattu ennen kuin kone oli pyörinyt jo monta minuuttia. Onneksi kissa piti meteliä! Lääkärikäynnin jälkeen oli helpotus kun perin juurin järkyttynyt kissa tuntui muuten olevan kunnossa, ei murtumia tms. Vain ruhjeita ja kynnet nysiä. Kissa olikin pari seuraavaa päivää vaisu kun jäsenet olivat kipeinä mutta vähitellen kissa palautui normaaliksi. Häntä oli velttona reilun viikon ajan mutta niinpä senkin hermot paranivat täräyksistä ja hännästäkin palautui ihan normaali häntä.
Arvatkaa onko meillä tuon tapahtuman jälkeen laskettu kissat aina TODELLA tarkkaan ennen kuin kone menee päälle!

05/1999

Nokka piti ulkoilusta ja olimme mielestäni rauhallisella kerrostalomme takapihalla (nurmikenttä) kunnes yllättäen jostan nurkan takaa juoksi lapsi, huomasi Nokan ja jatkoi juoksemista Nokkaa kohti. Nokka ei tästä yllättävästä käänteestä pitänyt vaan peruutti rajusti ja oli melkeinpä hetkessä läpi valjaista. Kaikki kävi nopeasti. Nokka juoksi paniikissa pitkin nurmikkoa sinne tänne - jostain syystä tajusi olla menemättä pidemmälle. Yritin houkutella sitä luokseni mutta siinä tilassa se ei tuntenut minua ja kun lopulta sain siitä otteen, tarrasi se pelästyneenä hampaillaan käteeni ja jouduin päästämään sen vapaaksi. Nokka juoksi taas vähän matkan päähän mistä se yllättäen antoikin jo kiltisti kiinni. Loppu hyvin kaikki hyvin!

30.7.2007

Kesä pilalla: menetimme Nokan keuhkokasvaimen vuoksi.

Millainen Nokka oli:

Nokka oli oma kasvattini joka jäi meille omasta pentueesta. Nokka oli pentueen "paras" rotuominaisuuksiltaan, joten päätettiin jo ajoissa että se jäisi kotiin. Lopulta kuitenkin molemmat sisaruksetkin jäivät, joten nuoruusaika oli kolmikolla mukavaa, aina riitti leikkiseuraa. Nokka olikin erityisen reipas ja pirteä kissa, touhukas ja leikkisä. Hyväntuulinen, ja se sai usein hellyyspuuskia. Tuolloin jos Nokkaa silitteli, alkoi kissa kiemurrella ja piehtaroida ja innoissaan usein putosikin kaapin tai sohvan reunalta... Myös Nokan leipominen oli erityisen voimallista. Kehräämisen se saattoi aloittaa välillä ihan itsekseenkin; jos kävelit sen ohi, saatoit huomata sen kehräilevän jo "valmiiksi". Jos Nokka makoili jossain ja sen luo meni, pomppasi Nokka heti jaloilleen ystävällisesti pörräämään, todella seurallinen siis. Yöt Nokka nukkui yleensä jaloissani, kuten Poika-veljensä. Sylikissa Nokka ei koskaan ollut, vaikka lähellä tykkäsikin majailla.
Nokassa oli myös todellisen herkuttelijan vikaa, esim. ei löytynyt juustoa tai jäätelöä mitä Nokka ei maistellut. Nokan harrastuksiin kuului myös makupalojen varastaminen; kinkkusiivu saattoi kummasti kadota leivän päältä jonnekin... Muuten se oli veljensä Pojan tavoin hyvä syömään, ei nirsoillut vaan melkein mikä tahansa aina kelpasi.
Nokka tykkäsi ulkoilusta, partsilla, valjaissa, mökillä ulkotarhassa. Kaikki mieluista puuhaa. Lempipaikkoja oli myös vaatehuoneemme, minne se pujahti aina kun mahdollista! Samoin eteisen vaatekaappi, aina kun tulimme kotiin, oli Nokka vastassa ja kun eteisen kaapin ovi avattiin, oli Nokka vakiosti kaapissa. Vaikka Nokka oli kiltti, oli vanhemmiten sitä hankalaa saada rokotettua. Tuitun kanssa keksivät tämän asian yhdessä, mistä lie... Vieraassa ympäristössä eläinlääkärillä onnistui paremmin. Nokka oli myös tarkka siitä mistä muut kissat tulivat ja mille tuoksuivat, esim. eläinlääkäriltä palaavat muut kaverit saivat vähän aikaa Nokalta sähisevän vastaanoton. Muuten Nokka oli sopeutuvainen, uudet tulokkaatkin hyväksyi suht nopeasti.
Nuorempana Nokalla paloi hihat Poika-veljen kanssa, vintiö-veli kun tykkäsi kiusata juuri Nokkaa. Mutta Nokka kyllä pisti kampoihin tiukasti. Vaikka uroskalleudet vietiin Pojalta 3-vuotiaana, oli se Nokka-siskon niskassa kiinni aika ajoin senkin jälkeen ja ainakin keväisin, mistä seurasi tietysti pienoista rähinää ja kävin joskus Nokkaa pelastamassa. Tosin ilkikurinen Nokka puolestaan kiusasi (harvoin) Henna-siskoaan, mihin jouduin puuttumaan koska Henna oli hiukan poloinen tällaisissa tilanteissa ja yritti vain juosta pakoon. Mutta Henna ei ollut pitkävihainen ja saattoi pian nuolla Nokan naaman puhtaaksi, tämä siis ajalta kun Henna vielä eli joukossa mukana, ennen muuttoaan vanhemmilleni. Ja Nokka sai vähän aikaa hiukan tuta kiusaamista itsekin, nuoren Vienon taholta. Nokka ei onneksi pienestä stressaillut ja Vienokin pentujensa saannin jälkeen lopetti kiusaamiset, Nokan kanssakin tulivat juttuun ihan hyvin. Vanhemmiten Nokka lähentyi emonsa Tuitun kanssa, vanhempien daamien liittouma.

Nokan menetys: Heinäkuussa 2007 Nokka alkoi ontumaan jalkaansa ja painoakin oli pudonnut. Sen kanssa käytiin lääkärissä mutta syytä ei löytynyt tarkemmistakaan tutkimuksista. Mökkilomamme alkoi kuun loppupuolella ja ontuminen jatkui, mutta muuten Nokka vaikutti pirteältä ja söikin, tosin se oli saanut lääkärikäynnillä kortisonipiikin. Loma alkoi toiveikkaissa tunnelmissa ja Nokkakin nautti selvästi ulkoilusta entiseen malliin, jopa hyppäsi lennossa kuljetusboksiin kun tiesi että ollaan menossa ulkotarhaan. Jokusen päivän kuluttua Nokka kuitenkin vähitellen lopetti syömisen käytännössä kokonaan. Se ei paljoa enää halunnut liikkua, lähinnä nukkui ja alkoi hengittääkin raskaammin. Koska kissa ei syönytkään enää, se alkoi olla tosi laihassa kunnossa. Tulin mökiltä kotiin Nokka mukanani ja kävimme taas lääkärissä. Taas otettiin liuta kokeita ja testejä ja kissa pääsi viikonlopuksi kotiin lääkekuuri ja toipilasruokaa mukanaan. Kun lauantaina sama meno jatkui, tiesin että tästä ei enää selvitä. Väsymys alkoi näkyä jo Nokastakin, sen ilmeestä ja olemuksesta. Viimeinen yö oli Nokalle vaikea, hengitys oli raskasta eikä kissa tuntunut enää saavan nukuttuakaan. Valvoimme yhdessä. Koska viimeinen lääkärikäynti tuntui olleen Nokalle stressaava, päätin yrittää välttää sitä uudelleen ja siksi tilasin tutun eläinlääkärin nukuttamaan Nokan kotonamme. Tämä tapahtui 30.7.2007 aamulla.

Nokka kuoli vain kolme viikkoa ennen 15-vuotissyntymäpäiväänsä. Ensioireiden perusteella en mitenkään aavistanut miten asia tulisi päättymään. Viikonloppuun asti yritin pitää toivoa yllä, kunnes pari viimeistä päivää kyllä tiesin missä mennään. Koska kaikista tutkimuksista huolimatta meillä ei ollut hajuakaan mikä Nokkaa vaivasi, päätin lähettää Nokan avattavaksi. Ja sehän selvisi; pahanlaatuinen keuhkokasvain, jolla oli liuta etäispesäkkeitä, mm. lihaksistossa. Näin selvisi syy ontumiseen ja raskaaseen hengitykseen, tosin hengitysoireet tulivat vasta aika loppuvaiheessa. Olen hämmästellyt sitä että mitään näistä ei näkynyt perustavaa laatua tehdyissä tutkimuksissa, ei mm. röntgenkuvissa.

Nokka oli aina pirteä ja hyväntuulinen, leikkisä ja seurallinen kissa. Sen perusilmekin oli "hymyilevä" ja kaikesta kiinnostuneen oloinen. Vaikea uskoa että 15-vuotta hurahti ohi näin nopeasti eikä Nokkaa enää ole. Nokka oli aina terve, paitsi kerran 90-luvun puolivälissä Tallinnan näyttelyn jälkeen se sairasti jonkin flunssan tapaisen mutta mitään muuta en muista sillä olleen, kunnes sitten kasvain veikin mennessään. Nokasta luopuminen oli äärimmäisen vaikeaa. Stressaavimpia olivat ne päivät kun piti seurata vakavasti sairasta kissaa, ensin huolestuneena kun ei tiennyt mistä on kyse yrittäen kuitenkin pitää toivoa yllä. Ja sitten aivan viimeiset päivät kun tiesi niiden olevan juuri ne pari viimeistä. Tiesin kyllä nukuttamisen jälkeen tehneeni oikein, ja hetken tunsin hieman helpotustakin koska tiesin myös, ettei Nokan tarvinnut enää kärsiä säryistä.

Lemmikeitä kummullesi,
niistä sinä pidit.
Pehmeä utuinen hahmo silmänurkassa.
Olet juuri näkökenttäni ulkopuolella.
Tiedän, että olet siinä.
Lämmität jalkojani yhä öisin,
pusket aamulla huomenet.
Olet, muttet ole kuitenkaan.
Kunnes jälleen tavataan.
Rakastan sinua.
Runoja

Nokan näyttelyuraan voi tutustua seuraavaa nappia klikkaamalla:

Kuvia Nokasta:

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)