Etusivu

Omat kissani

Kasvattajasta

Pentueet -> Kasvatit

Katinhännän kasvatus

Pentuinfoa

Uutisia

Kissalinkkejä

Muut harrastukseni

GIP&IC Katinhännän Trekkie Lore
23.12.1993 - 15.10.2012

eli lempinimeltään Lore
leikattu uros
Rotu: norjalainen metsäkissa
Väri: hopeatiikeri, NFO ns 23
Syntymäaika: 23.12.1993
FeLV+FIV testi negat.: 14.5.1997
Isä: EC Ambient Chacacahn (hopeatiikeri)
Emo: GIP&EC Rämemetsän Bunny (hopeatiikeri)
Kasvattaja: Kadi Myllys (oma kasvatti)

Loren sukutaulu

Loren tapahtumia:

11.10.1995	Lore leikattiin.
25.4.1996	Lore sairastui ensimmäisen kerran virtsateistään, sillä todettiin kiteitä (vaikka meillä ei kissoille ole koskaan ”sekundaraksuja maitokaupasta” syötetty, vaan laadukkaampia eläinkauppojen valikoimista). Se joutui erikoisruokavaliolle, minkä onneksi omaksui suht kiltisti. Vielä kesäkuussakin oireiden vuoksi käytiin lääkärillä, sitten alkoi vähitellen hoito purra ja virtsatiet olivat oireettomat monta vuotta.
11.2.2000	Lore sai taas virtsatieoireita vaikka ruokavaliosta ei oltu luovuttu. Kiteitä ei todettu ja antibiootilla hoidettiin tulehduksia. Lopulta kissa joutui 28.4. leikkaukseen ja virtsarakosta poistettiin sakkaa. Onneksi kissa toipui hyvin ja oli taas pari vuotta ilman oireita.
25.1.2002	Lorella taas tauon jälkeen virtsatieoireita. Lääkärillä ei taaskaan todettu kiteitä, pieni tulehdus kylläkin ja siihen tuli antibioottikuuri. Jo kuurin lopulla oireet jatkuivat ja niin todettiin, että Lore itse aiheuttaa oireet itselleen jännittämällä virtsateitä yms hermoilulla ja että vika on enemmänkin ”kissan korvien välissä”. Lore sai parin kuukauden Saroten-kuurin ja sekin on tällä haavaa ohi ja kissa ollut oireeton sen jälkeen. Sarotenhan rentouttaa ja rauhoittaa kissaa sekä poistaa kipuja, jolloin kissa saa tehtyä tarpeensa vapautuneemmin. Lääke on tavallista kamaa virtsateistään yliherkkien kissojen hoitamisessa.
15.11.2002	Lorella todettiin virtsassa kiteitä... Lääkäri määräsi sulattavaa ruokaa ja lääkettä, ensin vaikutti että ne auttavat niin ja näin. Joulukuussa tutkittiin että kissassa ei muuta vikaa ole; kaikki veriarvot olivat ok. Ja lopulta ennen joulua alkoi näyttää siltä että hoidot purevat ja kissa palasi myös ylläpitoruualle (tutkittiin ettei kiteitä enää ollut) eikä lääkekuurejakaan tarvinnut jatkaa.
12/2004	Lorella todettiin taas virtsassa kiteitä... Taas liuotusruoka sekä lääkitys päälle. Kertaalleen oireet uusi yhden päivän mutta eipä voi kuin toivoa taas parasta että tästäkin vielä selvitään.
23.12.2008	Lore täytti 15 vuotta! Kissa on todella hyvässä kunnossa, eikä virtsatievaivatkaan ole viime aikoina juurikaan oireilleet. Erikoisruualla se on edelleen ja sen kanssa tuntuu pärjäävän hyvin.
15.10.2012	Loren munuaiset pettivät ja Lorestakin jouduttiin luopumaan, viimeinen metsäkissoistamme. Saavutti kunnioitettavan iän, melkein 19 vuotta.

Millainen Lore oli:

Kun muutin kotoa, Lore jäi vanhemmilleni.
Banin pojat Data ja Lore jäivät molemmat kasvatuskotiin meille. Hopeinen Lore oli tarkoituksenakin jättää mutta isäni sitten päätti että Data jää hänen kissakseen. Veljekset tulivat luonnollisesti aina hyvin toimeen keskenään koska olivat aina yhdessä, "aikojen alusta". Lore oli siinä mielessä hankalin kissamme, kun se sairasteli niin paljon virtsateiden vuoksi. Onneksi välillä oli vuosiakin ilman oireita, mutta silloin kun kissa sairasti, oli sääli katsoa sen kipuja ja vaikeaa virtsaamista ja jatkuvaa hiekkalaatikolla ravaamista. Oman ruokavalion Lore onneksi omaksui hyvin ja etenkin ”FUS-raksuja” se söi mielellään. Vaikka aina sen kanssa sai olla tarkkana, jos muiden ruokia oli unohtunut jonnekin esille, Lore osasi taidokkaasti hiipiä paikalle ja tyhjentää extra- sapuskat naamaansa nopeasti... Ruokavaliollakin kissa onnistui lihoamaan tanakaksi, juuri sopivasti. Aivan vanhoilla päivillä kun virtsatieoireita ei ollut enää ollut vuosiin, Lore sai syödä jonkin verran normiruokaa muiden kanssa. Viimeisinä aikoina sillä oli ongelmia vatsan toiminnan kanssa, vatsa oli liian kovalla. Sinänsä tyypillistä vanhuskissoilla.
Lore oli aina hiukan ”heikkohermoinen” kissa, esim. pari kertaa se kyläilevien lasten kiljumisesta hermostui niin, että se piti ohjata johonkin rauhallisempaan huoneeseen oven taakse hengähtämään. Tästä luonteen laadusta johtuen varmaan virtsavaivojakin oli, koska aina niihin ei ollut selkeää syytä, eli ne olivat idiopaattisia. Tällöin lääkityksenäkin oli joku "korvien väli" -lääke. Onneksi tätä oli vain ajoittain, selvittiin lyhyillä kuureilla. Ilkeä tai vihainen Lore ei koskaan ollut. Vaikka joskus harvoin vähän kiusasikin esim. Hennaa, siihen kun riitti että meni viereen hiukan tuijottamaan. Yöt Lore nukkui vanhempieni jaloissa ja aamuvarhain herätteli "ruuanjakajia" ylös raapimalla sängyn viereisen vaatekaapin ovia.
Lore oli aina todellinen kenkäfriikki! Eteisessä jos kengät jätti lattialle, oli pian Lore niiden päällä makoilemassa. Varma juttu! Saadakseen ne lähtiessä kissan alta pois, piti vähän suostutella, sillä vähällä se ei niitä antanut. Saattoi hiukan nappasta tassulla kättä, joka yritti kenkää vetää sen alta (ei tosissaan).
Lore pehmeä hopeinen turkki vaati jonkin verran hoitoa aina. Vanhemmiten viimeisinä vuosina Loren turkin laatu meni todella kuivaksi ja takkuiseksi ja kissa ajeltiinkin pari kertaa täysin kaljuksi; se olikin huvittavan näköinen tuossa lookissa :) sillä karvoja oli tuolloin jäljellä vain päässä, hännässä ja tassuissa. Lore ei kauhean innostunut ollut kampaamisesta, antoi tehdä jonkin aikaa mutta sitten hermostui. Niinpä turkkia ei saanut kampaamalla pysymään kuosissa, nuorempana se onnistui hyvinkin koska sitä ei tarvinnut tehdä ihan niin paljoa. Loppuaikoina arvelemme että Loren kuulokin taisi heiketä, koska se alkoi huutelemaan aika äänekkäästi.

Loren menetys: Loren vointi alkoi hiipumaan loppukesällä 2012. Kesän ja alkusyksyn aikana kävimme parikin kertaa lääkärissä (lähinnä ummetusongelmien vuoksi, myös hampaita poistettiin parit) mutta vielä ei ollut aika luopua. Syyskuussa otettiin munuaisarvot ja ilmeni, että ne olivatkin jo aika korkeita. Päivä kerrallaan edettiin mutta aikaa ei enää ollut paljoa jäljellä, jo lokakuun puolivälissä jouduimme hyvästelemään Loren; se nukutettiin eläinlääkärin vastaanotolla. Tuossa vaiheessa Lore lopetteli syömistään ja alkoi juomaan todella runsaasti, tyypillisiä munuaisten vajaatoiminnan oireita. Lore ei sairastellut pitkään ja munuaisarvot nousivatkin radikaalisti lyhyen ajan sisällä. Mitään ei ollut tehtävissä ja tiesimme sen, mutta aina vaan tuo oman lemmikin poisnukuttaminen on yhtä kamala tapahtuma. :(
Lore on tuhkattu ja tullaan hautaamaan mökillemme.

Lore eli lähes 19-vuotiaaksi. Se sairasteli virtsateistään elämänsä aikana sen verran, että ei voi kuin hämmästellä miten asia lopulta kääntyi; se eli ehdottomasti pisimpään metsäkissoistamme. Lore oli lempeä ja mukava kissa, tuli aina hyvin toimeen kaikkien muiden kissojemme kanssa. Lore on nyt yhtenä tähtenä taivaalla muiden poismenneiden kissavanhustemme kanssa, jälleen porukka yhdessä. Viittaan siihen, kun 90-luvulla meillä oli kissaseitsikko; 4 eurooppalaista ja 3 metsäkissaa, ja nyt tuo koko seitsikko on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, ketään niistä ei enää ole meillä jäljellä. Vuoden 2012 aikana menetimme tuon porukan viimeisen eurooppalaisen (Hennan) ja myös viimeisen metsäkissan (Loren). Runoja

Loren näyttelyuraan voi tutustua seuraavaa nappia klikkaamalla:

Kuvia Loresta:

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)