26.8.1990	Helsinki	Tuomarin Paras & Rodun Paras Nuori
2.-3.3.-91	Imatra	CAC (lk 9) & Rodun Paras Aikuinen
23.-24.3.-91	Riihimäki	Champion
22.-23.6.-91	Pietari, Venäjä	Int. Champion
30.11.-1.12.-91	Pietari, Venäjä	CAGCIB (lk 5)
15.3.1992	Rotterdam, Hollanti	CAGCIB (lk 5)
21.-22.3.-92	Vantaa	Grand Int. Champion
21.8.1993	Helsinki	CAP (lk 10) & Tuomarin Paras Kastraatti
5.9.1993	Tampere	Premior
3.10.1993	Tallinna, Eesti	CAPIB (lk 8)
23.-24.10.-93	Helsinki	Int. Premior & Tuomarin Paras Kastraatti
10.4.1994	Tallinna, Eesti	CAGPIB (lk 6)
24.9.1994	Pietari, Venäjä	CAGPIB (lk 6)
25.9.1994	Pietari, Venäjä	CAGPIB (lk 6)
22.-23.10.1-94	Helsinki	Grand Int. Premior
9.4.1995	Tallinna, Eesti	CAPE (lk 4)
13.5.1995	Wien, Itävalta	CAPE (lk 4)
14.5.1995	Wien, Itävalta	CAPE (lk 4)
5.-6.8.-95	Jyväskylä	Eurooppa Premior
19.8.1995	Vantaa	KM & Tuomarin Paras Kastraatti
29.10.2000	Espoo	KM & Näyttelyn vanhin kissa!

Yleensä tuomarit pitivät Tuitun hyvinä ominaisuuksina:
- hyvä ja tanakka eurooppalaistyyppi, koko ja lihaksikkuus
- kaunis pään muoto
- silmät (väri ja sijainti)
- puhdas hopea turkin väri
- rauhallinen luonne.

Huonoina ominaisuuksina taas joskus mainittiin:
- turkin pehmeys (laatu), myös pituutta hiukan liikaa
- kuvioiden kontrasti liian haalea (ajoittain)
- korvien sijainti liian etäällä toisistaan
- kastraattiaikoina hienoinen ylipaino...

Mitä jäi mieleen Tuitun näyttelykäynneistä:
Näyttelyurallaan Tuittu sai kerran ex 1% ilman sertiä tuloksen - painajaismaisesti Kööpenhaminassa Tanskassa 2.2.1992 - siis turha ulkomaan reissu! Tuomarina oli ruotsalainen Barbro Helmer ja kissan puutteita olivat pään tyyppi (liian lyhyt ja leveä) sekä turkin laatu (liian pehmeä). Kauhea pettymyshän se oli! Mutta todella mielenkiintoiseksi asia muuttuikin oikeastaan vasta viikon kuluttua Tampereen näyttelyssä 8.2.1992. Siellä kun Tuitulle sattui napsahtamaan sama tuomari ja kuinka ollakaan - serti tuli kuin manulle illallinen! Pää oli muuttunut viikossa ja oli Tampereella: hyvät mittasuhteet. Turkki taas oli "hyvä turkin laatu, hiukan pehmeä". :O

Yhden kerran leikkaamattomien luokissa (lk 5) sattui Tuitulla olemaan myös kilpailija, ja Tuittu jäi silloin kakkoseksi. Värin parasta ei juurikaan hopeatiikereille päästy valitsemaan koko Tuitun uran aikana. Mutta aivan alkuaikoina oli vielä Rodun parhaan valintoja ja Tuittukin sen voitti pari kertaa! Sääli ettei sellaista valita enää. :(

Onpahan sekin jäänyt mieleen, miten kastraattiaikana jo pulskasta hopeakissasta kerran Kate Stierncreutz (suomalainen vanhempi tuomari) sanoi että sehän näyttää aivan venäjänsiniseltä... :O Sertinkin Tuittu tuollakin kerralla tästä huolimatta kuitenkin sai...

Tuittu oli mukava näyttelyseuralainen, käyttäytyi aina hyvin ja reissuissa reippaasti. Lentokoneessakin kuin vanha tekijä, konematkoja sen kanssa tehtiin kolmasti. N. 10-vuotiaana Tuittu sai jäädä näyttelyeläkkeelle.

Suomen Eurooppalaiskissarenkaan Vuoden Kastraatti -kisassa Tuittu sijoittui ensimmäiselle sijalle vuonna 1993 jakaen voiton isänsä kanssa. Tuittu oli yhdistyksen SERRY-lehden 3/93 kannessa ja kissasta oli numerossa Grandi-juttu.