Katinhännän: Ridaus

Ratsastuksesta

Aloitin ratsastuksen 9-vuotiaana alkeiskurssilla Vantaan Hakunilassa Poni-Haassa. Siitä jatkui vakkarina 3 vuotta poneilla ja toiset 3 vuotta hevosilla. Jälkimmäiset 3 vuotta myös hoidin Scania (Skanja) nimistä hevosta. 80-luvulla tuli myös kesäisin leireiltyä Savonlinnassa Vuohimäessä, yhteensä kuutena kesänä. Lukiovuosina meillä oli kaverini Hannen kanssa yhteinen hevonen Nappi, ensin pari vuotta Ylästössä Vantaalla ja sen jälkeen vähän aikaa Klaukkalassa. Napin myynnin jälkeen ratsastin 90-luvulla epäsäännöllisesti, välillä "vuokrasin" pari vuotta Brovkaa vanhalla tutulla Ylästön tallilla (eli ratsastin itsenäisesti kerran viikossa) ja 90-luvun lopulla alkoi sama Nellillä, kestäen 10 vuotta. Sääli kyllä Nelli kuoli suolisolmuun/ähkyyn keväällä 2009 :( .
Kun menin Elisalle töihin keväällä 1999, liityin samantien Elisan Ratsastajiin (tuohon aikaan HPY:n) ja sen myötä ratsastusmäärät nousivat. Kerhon mukana osallistuin talvikausina kuukausitunneille eri puolilla Uuttamaata lukuisilla ei talleilla, mutta kohokohtia olivat keväiset tai syksyiset viikonloppuleirit! Paikkoina mm. Tuorin Ratsutila Huittisissa, Pikku-Pihlaja Tuusulassa ja Hovin Ratsutila Vesilahdessa. Sääli että kerho lakkautettiin vuoden 2005 lopussa, onneksi nyt on jo muodostunut hyvä kaveripiiri jonka kanssa toteutamme pitkiä maasto- ja vaellusreissuja jatkossakin.
Syksystä 2003 -> kevääseen 2006 olin mukana säännöllisessä opetuksessa, meillä oli kaverini Hannan kanssa yhteinen ridaustunti Keravan Kalliorinteessä. Syksyllä 2009 palasin taas Kalliorinteeseen tuntiratsastajaksi mutta valitettavasti tuo päättyi kun Kalliorinne lopetti toimintansa ratsastuskouluna vuoden 2018 alussa (tunti oli kerran viikossa). Sen jälkeen ratsastukseni ovat jääneet Eestin maastoiluihin.

Vaellus/leirireissut

Leiri/vaelluskokemuksista paras, mukavin ja mieleneenpainuvin paikka on ollut Tihusen Hevostila Muhun saarella Eestissä (Saarenmaan kupeessa), jota pitää Martin Kivisoo. Tihusessa on tullut oltuakin jo lukuisia kertoja ja lisää on luvassa. Ensimmäinen kerta oli 16.-18.8.2002. Muhussa ratsastetaan pelkkiä maastovaelluksia pitkin upeaa Muhun saarta ristiin rastiin, luontomaisemia riittää! Päivän retket ovat yleensä sellaisia, että aamupäivällä ratsastetaan johonkin (esim. Koguvan museokylään) 2,5-3 tuntia, perillä on tauko ja syödään samalla lounasta, minkä jälkeen paluumatka samanlaiset 2,5-3 tuntia. Myös lyhyempiä maastoretkiä (kuten 2 tai 3 h) voi tehdä esim. tulo- ja lähtöpäivinä. Maastot ovat upeita ja hevoset mukavia ja maastovarmoja. Laukkapätkät ovat pitkiä, esim. parikin kilsaa yhtä soittoa ison niityn halki! Moisen pitkiä laukka- (tai ravikaan) pätkiä en ole muualla koskaan mennyt. Ja suurin piirtein joka retkellä on päästy kokeilemaan vauhdinkin hurmaa... Ekalla Muhun reissullani ratsastin kaikki retket Roo-nimisellä tammalla, sen muutaman kuukauden ikäisen varsan jolkutellessa mukana.
Ja Tihusen ruokia ei voi koskaan liikaa kehua, ne ovat niin mahtavia! Ratsastuksesta huolimatta reissun aikana tuppaa aina lihoamaan... Pannari-aamiainen vie kielen mennessään, ennen ratsastusta vaan joutuu aina miettimään kuinka monta pannaria on mahdollista syödä ja kyetä vielä ratsastamaankin. Majoitus oli näin kesällä yli 100 vuotta vanhassa mutta hyväkuntoisessa aitassa, ihana tunnelma!

Kuvia 2002 Muhun reissusta

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)

Elokuussa 2003 palasimme Muhuun vielä isommalla porukalla (15) ja päivää pidemmäksi ajaksi (to-su). Ratsastimmekin kahdessa ryhmässä, toista veti Kristiin ja toista Martinin poika (yksi niistä, olikohan vanhin). Itse olin Kristiinen ryhmässä. Torstaina oli taas lämmittelyretki. Kahtena seuraavana päivänä pitkät reissut ja välipiknikit. Koguvan lisäksi kävimme myös Voisaaressa (Võilaid) katsomassa siellä laiduntavaa hevoslaumaa. Sepä oli elämys, ensin kahlaaminen saareen (se on aivan Muhun kyljessä) ja siellä hevosten etsiminen ja kun lauma löytyi, juoksi se meidän luo, sanoinkuvaamatonta. Muillakin maastoretkillä pääsimme maistamaan vedessä ratsastusta, myös ravissa... Minun kaikkien retkien ratsuna toimi vanha tuttu Roo, vain uusi varsa tepsutteli kaikki lenkit kiltisti mukana edellisen vuoden varsan tapaan. Joillakin retkillä meillä oli jopa 5-6 varsaa mukana!
Tämän reissun mieleenpainuvimpia hetkiä:
- Kun kaatosateessa lähdimme kohti Koguvaa, kaikki olivat kuin uitetut koirat eikä sadevarusteista tai saappaistakaan ollut hyötyä; sade vaan valui saappaasta sisään ja niskasta paidan alle! Taukopaikalla pari tuntia myöhemmin kaadoimme porukalla vettä saappaistamme... Paikallinen matkamuistomyyjä sai kaupaksi kaikki villasukat! Onneksi kaatosade kesti vain puolisen tuntia ja lopun päivää oli aurinkoista, kuivuimme siis saappaita lukuuottamatta muuten suht nopeaan. Reissulla myös alkuvaiheessa kaikkien ollessa vielä yhdessä jonossa, Martinin poika tippui niityllä suoraan nokkospuskaan ja olipa hän hihattomassa paidassa... :)
- Vikana päivänä Kristiin päätti näyttää että kyllä hänenkin retkillä laukataan ja tuntuu että juuri muuta ei pariin tuntiin menty, minä ja Hanna roikuimme porukan mukana viimeisinä ja olimme aivan naatteja, pitkien ridauspäivien jälkeen lihakset olivat kipeinä ja harjassa roikkumalla jotenkin jaksoi pysyä selässä...
Kaikki seuraavat kuvat Hanna Hägglundin ottamia.

Kuvia 2003 Muhun reissusta

2004 olikin hiukan muutosta edellisiin kertoihin, koska päätimme lähteä matkaan huhtikuussa, keväällä. Ja tällä kertaa vain 4 ihmisen voimin (minun lisäksi Hanna, Kirsi ja Mari). Reissu tosin piteni taas, pääsiäisen ollessa kyseessä torstaista maanantaihin. Koguvan päiväretki tuli tehtyä taas, sen lisäksi kävimme kolmantena päivänämme Pädasten kartanolla (3h retki). Nyt olimme varanneet aikaa myös muulle kuin ratsastukselle, ja toisena päivänämme ajoimmekin Saarenmaan puolelle Kuressaareen katsomaan nähtävyyksiä, mm. linnan. Ratsunani oli kaikkina neljänä ratsastuspäivänä eestin hevosen ja arabin risteytys, 6-v Mars. Todella mukava polle ja ruutiakin löytyi tarvittaessa! Moni tamma oli vauvalomalla, sillä varsoja oli syntynyt ennen tuloamme jo n. 30 kpl! Majoitus oli Tihusen talossa 2 hengen huoneissa.

Kuvia 2004 kevään (huhtikuu) Muhun reissusta

Mutta kuinkas kävikään; koska järjestin Elisan Ratsastajille Muhuun elokuun lopulle 2004 viikonloppuleiriä, niin enhän pystynyt sitä itse väliin jättämään, mukaan vaan! Joten jo toinen reissu samalle vuodelle, Muhua ei voi vastustaa... Ratsastajia porukassamme oli 9, juuri yhteen ryhmään mahtuva sakki. Perjantaina perille päästyämme saimme maastoilua reilun kolmen tunnin edestä, menin uudella tuttavuudella Extra. Lauantaina jälleen Koguvan retkelle joka runsaiden sateiden jälkeen oli parhaimmassa kunnossa oleva reitti, ja sain taas "nimikkopolleni" Roon. Sunnuntaina sitten sainkin ensimmäistä kertaa sellaisen hevosen josta en pitänyt, se kun ei juurikaan viitsinyt juosta, ei edes oikeastaan pysyä porukan mukana. Onneksi retki oli vain n. 2 tunnin mittainen.
Patricia Forsberg otti paljon hyviä kuvia.

Kuvia 2004 loppukesän (elokuu) Muhun reissusta

Viides kerta Muhussa: "pikkuryhmämme" kevätreissu huhtikuussa 2005 (16.-19.4.). Tällä kertaa meitä oli vain kolme (minä, Hanna ja Kirsi) ja todella mukavaa oli taas kerran! Lauantai oli pyhitetty menomatkalle ja ensimmäinen yö vietettiin naapurissa, mistä saimme käyttöömme oman talon... Sitten jo mahduimme Tihuseenkin ja sunnuntaina ratsastimme Pädasten retken neljän tunnin versiona ja picnicillä, ilmakin suosi ja oli suorastaan lämmin. Maanantaina oli vuorossa perinneretki Koguvan kylään, tauolla taas evästeltiin. Tiistaina ennen poistuloa ehdimme vielä kiitää muutaman tunnin maastoilun. Yhtenä iltana Martin kierrätti meitä tutkimassa nähtävyyksiä, mm. Muhun vanhan kirkon.
Saimme kokeilla kaikki uusia hevosia, ja hepatkin vielä vaihtuivat joka päivälle. Osalle meistä jotkut olivat tuttuja mutta ratsastimme siten, että kaikki saivat uusia tuttavuuksia alleen. Minä menin ensimmäisen retken Medalilla (Hannan edelliskevään heppa), Koguvan retken Malella (todella mukava tapaus) ja viimeisen päivän pollen nimi oli Minut. Kaikki kolme kaikin puolin mukavia harmaita puoliarabeja. Kirsi ja Hannakin saivat osittain ihka uusia (nuoria), Kirsille löytyi koko paikan suurin polle Reeder.

Kuvia 2005 kevään (huhtikuu) Muhun reissusta

Syyskuussa 2005 kävimme neljän porukalla (minä, Kirsi, Riikka ja Riitta) kokeilemassa maastoilua Meri-Teijossa Camarguen hevosilla: White Rainbow. Reissu oli oikein onnistunut, tähän paikkaan pitää joskus palata! Majoitus oli mukavassa kämpässä ja ratsastamassa kävimme perjantaina kokeilemassa 1h, lauantaina muutaman tunnin retki pitkin metsiä ja sunnuntaina vielä parin tunnin laukkailua. Ruokapuoli oli elämys, rannan Hauenmaja ja laivaravintola jäivät mieleen oikeina herkuttelupaikkoina. Ja säähän suosi; lämmin syksy joten syyskuun lopullakin oli vielä melkein hellettä.
Camarguen hevoset ovat kaikki valkoisia joten niin sitten olivat meidänkin kaikki ratsut, jotka kuitenkin luonteiltaan olivat kaikki omanlaisiaan ja mukavia, jokainen meistä oli tyytyväinen hevosiin. Minä menin perjantain ja lauantain ratsastukset peränpitäjänä Arconilla, sunnuntain viimeisen laukkailumaaston Ikolla. Ikolla pääsin kokeilemaan aitoa ranskalaista paimentyyliä; missä ohjat pidetään vain toisessa kädessä.

Kuvia 2005 syksyn (syyskuu) Meri-Teijon retkestä

Kuudes kerta Muhussa: perinteinen kevätreissu huhtikuussa 2006 (27.-30.4.). Vähän isommalla ryhmällä eli 8: Kirsi, Annika, Mari, Riitta, minä ja Hanna vanhoina kävijöinä sekä Mia & Anna ensimmäistä kertaa. Ja tietty mukavaa oli taas! Torstaina menomatka kahdella autolla ja perillä samantien ridausretkellekin 2-3 tunniksi. Menin Ruutulla. Vauhdikas polle, etenkin niittylaukoissa. Saldona oli yksi putoaminenkin, onneksi ei käynyt pahasti. Perjantaina ratsastimme uuden retken saaren pohjoisosaan, retki kesti n. 5h ja puolen välin tietämissä oli picnik ruokailu lähellä merenrantaa metsän siimeksessä, hevoset sidottiin puihin odottelemaan. Kävimme myös toivomuslähteellä. Ratsastin Mahella. Lauantaina perinteinen Koguvan kylän reissu, tauolla taas evästeltiin ja tutustuttiin kylään. Retkelle lähti muitakin ja peräti toinen ryhmäkin koska Pädastesta tuli mukaan porukkaa myös. Ratsastin isolla Reederillä. Sunnuntaina ennen poistuloa ehdimme vielä kiitää parin tunnin maastoilun rantareitillä ja varsallisia tammoja liikutellen (varsat tietty mukana). Minä menin Rafidilla.
Saimme kokeilla paljon erilaisia ja osittain uusiakin hevosia, ja haluttaessa hepat vaihtuivat joka päivälle, minä ainakin menin joka päivä eri pollella ja taisivat melkein kaikki olla minulle uusiakin tuttavuuksia. Eniten ihastusta herätti kuitenkin Koguvan retkellä vetäjän alla ollut Rodemar, jota epäilin Ro:n varsaksi ja niinhän se osottautuikin. Ja vuodelta 2002 eli ensimmäiseltä Muhun kesältämme, niinpä tuosta yltä kuvista voikin katsoa miltä Rodemar näytti pikkuvarsana... Nyt se siis oli jo 4v ja vetohevosena koulutuksessa retkille, näytti oikein mukavalta...

Kuvat 2006 kevään (huhtikuu) Muhun reissusta ovat vähäiset

22.-24.9.2006 kävimme uudelleen maastoilemassa Meri-Teijossa Camarguen hevosilla, samaan aikaan kuin vuotta aikaisemmin, reissussa minä, Kirsi ja Riitta. Yhtä lämmintäkin oli kuin vuotta aikaisemmin, ellei lämpimämpi! Kesä ulottuu nykyään syyskuun loppuun. Taas oli erittäin kivaa! Majoitus oli tällä kertaa Royan vierastalossa ja kävimme kokeilemassa paljuakin. Lauantai-iltana juhlistettiin Ullan synttäreitä Royan rannassa Hauenmajalla.
Perjantaina kävimme taas lyhyesti 1h (menin Dingolla), lauantaina muutaman tunnin retki Metsähallituksen retkikämpälle kuten vuosi sittenkin (menin Arconilla, tuttu viime vuodesta) ja sunnuntaina vielä pari tuntia (menin Ulyssella joka vetristyi retken aikana jo ihan reippaaseen menoon).

Kuvat 2006 syyskuun Meri-Teijon reissusta ovat niinikään vähäiset

2.-4.3.2007 päätimme kokeilla Muhua talvisempana viikonloppuna, olihan Martin meitä aina kutsunut käymään talvellakin. Tosin maaliskuussa alkoi jo kevät, koska kunnon talvea hyvä jos olikaan tuona vuonna. Niinpä meilläkin parilla reissulla sateli hiukan vettä, joskin maassa oli vielä vähän lunta, vaikka päivälämpötilat olivat hiukan plussan puolella. Pellot olivat upottavia mutta laukattavia pätkiäkin löytyi. Mutta hieroimme kyllä silmiämme kun menomatkalla jäätie oli auki, eli ihmisiä porhalteli autoilla mantereelta Muhun saarelle jäätä pitkin. Se oli hurjan näköistä, koska jään päällä näytti olevan kunnon kerros vettä ja sitä suihkusi autojen yli niiden edetessä hiljalleen jäällä. Jotkut kyllä jänistivät ja kääntyivät takaisin. Meitä ei saanut mikään edes kokeilemaan vaan menimme kiltisti lautalla!
Reissussa meitä oli tällä kertaa minun lisäkseni Kirsi ja Riitta, sekä Kirsin kaveri. Perjantaina saavuttuamme paikalle menimme heti ratsastamaan 1-2 tunniksi ja minä sain alleni jo edellisvuonna haaveitamme herättäneen Ron pojan Rodemarin. Se olikin pirtsakka tapaus eikä oikein osannut mennä jonon viimeisenä. Lauantaina teimme kaksi parin tunnin reissua ja aamupäivällä ratsunani oli suosikkini Matrix, iltapäivällä taas uusi tuttavuus vaalea Raadik. Retki meni hiukan pilalle ohjaajamme pudottua eikä hän enää pystynyt ratsastamaan sunnuntaina. Tuona aamuna ennen kotimatkaa ehdimme vielä vähäksi aikaa ratsaille ja menin uudelleen Matrixilla, vetäjänä meillä olikin yksi Martinin pojista.
Sunnuntaina paluumatkalla jäätie ei ollut enää auki! Kuvia otin mutta olen onnistunut ne kadottamaan johonkin.

27.-30.4.2007 reissussa mukana olivat Mia ja Anna, Kirsi, Riitta sekä Sari ja Mari, plus minä. Suuntasimme tällä kertaa kevätreissulla Muhun naapurisaarelle Hiiumaalle. Lauttakin sinne lähtee vähän pohjoisemmasta Rohukülasta ja lauttamatka kestää peräti 1,5h (Muhun puolen tunnin sijaan). Kohteemme Kassari tarkoittaa pientä erillistä saarta aivan Hiiumaan eteläpuolella, niin lähellä että autoilla sinne pääsee ajamaan suoraan. Ratsastustila oli vähän Muhun Tihusen kaltainen, hevosia täälläkin reilu sata. Tällä tilalla painotus ei ole pelkästään maastopainotteinen ja onhan tilan omistajan poika Joosep monivuotinen Eestin mestari kenttäratsastuksessa. Kassarin hevostilalla ei Muhun tapaan ollut omasta takaa majoitusta joten olimmekin etukäteen varanneet huoneet Keldrimäen majatalosta, joka sijaitsi n. 2 km päässä hevostilasta.
Torstaina saavuttuamme paikalle pääsimme jo kokeilemaan hevosia n. 1h retkelle. Kävimme lyhyen rantareitin. Perjantaina teimme pidemmän 5h retken taukoineen ja taukolounaineen. Kassarin ollessa niin pieni, suuntaavat tuollaiset pidemmät retket yleensä Hiiumaan puolelle. Sinne kahlataan meren lahtien läpi ja siinä menee aikaa lähes 1h per suunta. Hiiumaan puolella ei siis kahlaamisen jälkeen pitkälle ehditty, taukopaikka oli Suuremõisan liepeillä tuulen suojassa metsän siimeksessä.
Lauantaina tarkoitus oli mennä pitkä ratsastus taukoineen perjantain tapaan. Tuolloin ratsasteltiin Kassaria edestakas eikä lähdetty taas Hiiumaan puolelle kahlaamaan. Olimme ratsastaneet jo n. 2h kun menimme yhden lammaslaitumen ohi... Liian myöhään huomattiin että näemmä vanhan piikkilanka-aidan rippeet oli jätetty pitkin poikin maahan ja niitä muutama hevonen pelästyi, omani niistä yhtenä. Siinä mentiin sitten haipakkaa kolmen hevosen kiitäessä rintarinnan aivan pillastuneina. Kiidon päätteeksi putosin ojaan, pehmeää joten ei käynyt mitään. Sari sai hevosensa heti sen jälkeen pysähtymään ja onneksi minunkin heppa jäi siihen pyörimään ja saimme sen kiinni. Sillä nimittäin oli piikkilankakeriä takajalkojen ympärillä moneen kertaan ja tietty häntäänkin sotkeutuneena. Valkosen hevosen jalat ihan veressä. Onneksi löytyi leikkurit joilla piikkilangat sai pois. Minun ja Sarin hevosia tultiin hakemaan hevosautolla. Annan hevonen juoksi itse tallille, sillä Anna putosi siltä jo heti lähtötilanteessa ja satutti jalkansa, niinpä Annaa tultiin hakemaan ambulanssilla käymään saaren terveysasemalla tutkimuksissa. Loput hevoset ratsastettiin takaisin tallille. Onneksi lopulta kaikki hevoset näyttivät selviävän säikähdyksellä eikä Annallakaan ollut mennyt luita. Annaa ja Saria (joka loukkasi rytäkässä nilkkansa) lukuunottamatta me muut kävimme vielä 1h retkellä myöhemmin lauantaina vähän kokeilemassa tunnelmia. Minun ja Annan hevoset eivät enää loppuaikanamme tulleet retkille mukaan.
Sunnuntaina aamulla ehdimme vielä supistetulla ryhmällämme käydä lyhyellä lenkillä ennen kotimatkaa. Minun ratsuna oli piikkilankarytäkkään asti Prunts, minkä jälkeen lauantain iltapäivän ja sunnuntaiaamun retkillä menin Esaulla, joka oli siihen asti ollut Sarin ratsuna. Molemmat oikein mukavia.
Kaiken muun tapahtuman lisäksi reissuviikonloppumme oli SE viikonloppu kun Tallinnassa laitettiin paikat hajalle patsaskiistan tunnelmissa. Maaseudulla asia ei tuntunut, mutta tv:stä saimme seurata tapahtumien kulkua. Menomatkalla torstaina hulinointia oli takana jo yhden yön verran ja jouduimmekin miettimään uuden reitin Tallinnan läpi ettemme autoinemme jäisi sinne mihinkään nalkkiin. Onnistuimmekin tässä todella hyvin. Paluumatkaan mennessä tilanne oli jo niin rauhallinen, että keskustaan uskalsi ajaa ilman ongelmia.

Kuvia 2007 kevään (huhtikuu) Kassarin reissusta

Kahdeksas kerta Muhussa: syyskuussa 2007 (6.-10.9.). Ryhmänä tällä kertaa: Kirsi, Riitta, Pera, Riikka, Hanna ja minä. Kaikki enemmän ja vähemmän vanhoja Muhun reissaajia. Hauskaa oli taas! Tuli jopa vatsa kipeäksi nauramisesta... Torstaina menomatka taittui kahdella autolla ja perillä perinteisesti samantien ridausretkelle kahdeksi tunniksi. Menin Matrixilla, sehän oli todella kiva edelleenkin. Perjantaina ratsastimme piiiitkästä aikaa Voisaarelle (pieni saari Muhun kupeessa) katsomaan siellä laiduntavia hevosia. Voisaareen on lyhyehkö kahluupätkä. Ratsunani tällä retkellä oli Rodemar, josta kesän tahkoaminen oli hionut särmät pois ja siitä oli tullut sellainen "normipolle", edelleenkin kyllä ihan mukava.
Lauantaina pidimme välipäivän ja menimme pyörimään turisteiksi Saarenmaalle. Päivä oli sateinen mutta kävimme kuitenkin katsomassa matkalla Maasin maalinnan jäänteet Orissaaressa, Kaali-kraaterijärven ja pyörimme lopun päivää Kuressaaressa. Siellä kävimme mm. kyläilemässä Hannan kummitädillä, joka myös näytti meille kaupunkia ja etenkin sen kylpylöitä. Söimme tutussa Veski-tuulimyllyravintolassa.
Sunnuntaina jänistimme pitkän retken suhteen, osa siksi kun sää jännitti ja osa pelkäsi kunnon kestävyyttä. Niinpä teimme kaksi erillistä 2-3 tunnin retkeä, tauko ja lounas olivat Tihusessa. Sää suosi ja oli niin mukavaa, että jäi hiukan harmittamaan ettemme menneet saaren pohjoisosan pitkää retkeä. Menin aamupäivän Ebelialla ja iltapäivän Ristikillä, molemmat minulle uusia tuttavuuksia. Ihan kivoja vaikkakin Ristik jäi paremmin mieleen suht isokokoisena ja reippaana pollena. Maanantaiaamuna ehdimme taas käydä vielä ratsastuslenkillä ennen kotimatkaa ja menin Ruuterilla ja sehän oli ihan mukava menopeli. Kaikilla ridausretkillä sää suosi meitä, koska takana oli sateinen kesä eikä kuulema Muhussakaan ollut pitkiä poutajaksoja nähty. Nyt sateisin päivä meni meillä turistina, mikä ei haitannut niin paljoa, vaikka sateenvarjot olivatkin sekundalaatua...

Kuvat 2007 syksyn (syyskuu) Muhun reissusta

Yhdeksäs Muhun reissu: toukokuussa 2008 (16.-19.5.). Säännöllinen vuosittainen Muhun visiitti ajoittui vuonna 2008 kevääseen; 16.-19.5. ja sehän oli minulle jo yhdeksäs Muhu! Ryhmä aina vähän elää ja nyt mukana olivat: Hanna, Kirsi, Riitta, Marina ja Aino, joista viimeisenä mainittu ensikertalainen. Perjantaina mentiin ja iltapäivällä saavuttuamme perille, ehdimme ratsastaa parin tunnin tuntumalenkin, ja sain ensi kertaa alleni kuuluisan Reti-tamman. Se olikin luvatun vauhdikas tapaus. Vaikka Kirsin Roke olikin vielä luokkaa nopeampi "super-fast" (Reti vain "fast"). Vetäjän hevonen tosin oli niin hidas, ettei nopeudesta päästy ollenkaan nauttimaan vaan hevosia sai pidellä rankasti. Meillä oli perjantaina varsaryhmä ja melkein kaikilla hevosilla jolkutteli varsat mukana ja saimmekin ihailla niiden keskinäistä kisailua lähes matkan loppuun asti (nekin sitten väsähtivät jossain vaiheessa). Lauantaina ilma suosi ja ratsastimme saaren pohjoisosan reitin taukopiknikkeineen päivineen. Menin tutulla Rodemarilla. Sunnuntaina hiukan sateli lähtövaiheessa ja retkeä lyhennettiin neljään tuntiin, kohteena oli Pädasten kartano. Ratsunani tuona päivänä oli myös joltain edelliskerralta tuttu Male. Perillä tauolla kuitenkin saimme syödä eväitä lämpimässä auringon paisteessa, sade ei siis kiusannut kauaa. Hevosten kanssa samaa laidunta jakoivat hauskan näköiset "lehmät". Viimeisenä aamuna ehdimme vielä parin tunnin rantareitille ja jälleen oli varsoja mukana, minulla myös sama hevonen kuin perjantaina eli vauhtipolle Reti. Tällä kertaa onneksi vetäjänkin hevonen oli reippaampi ja Reti pääsi irrottelemaan eikä sitä tarvinnut koko ajan pidättää. Mukavan pitkiä ja nautittavia laukkoja oli taas joka retkellä. Tällä kertaa tosin reissua varjostivat parit putoamiset ja onnettomuudet, joissa onneksi ei käynyt vakavammin. Medalista vaan on tullut vähän onnettomuusaltis hevonen... Yksi hurja tarinakin tuli kuultua mitä oli tapahtunut vain muutama päivä ennen Muhuun saapumistamme. Ei siis ole ratsastus turvallista... Itse menin kaikki reissut turvaliivillä kuten edellisenä syksynäkin eikä liivi ole ongelma, sen kanssa tottuu ratsastamaan pitkiäkin maastoja ok.

Kuvat 2008 kevään (toukokuu) Muhun reissusta

Uusi kokeilu Saarenmaan Ratsukievariin elokuussa 2008 (21.-24.8.). Ryhmässä mukana olivat itseni lisäksi: Hanna, Riikka, Riitta, Mia ja Hanna-Maija. Ratsukievaria pitää suomalainen Tuula Saarenmaalla Kuressaaresta n. 30 kilsaa länteen, Lümandassa, Jõgelan kylä. Matkaa oli siis ajettavana runsaasti esim. tutusta Muhun Tihusesta eteenpäin (käytännössä koko Saarenmaan läpi). Ratsukievari tarjoaa majoituksen pienissä parin hengen mökeissä. Päärakennuksessa tarjoiltiin ruuat. Pieni huoltorakennus oli mökkien läheisyydessä, missä oli peseytymismahdollisuus, sauna (ja jääkaappi). Talli oli päärakennuksen kanssa samassa. Ratsukievarissa hevosia oli kymmenkunta, sekalaista rotua ja kokoa. Paikka tarjoaa runsaasti myös muita kesäisiä aktiviteetteja ratsastuksen lisäksi, kannattaa tutustua nettisivuihin.
Saapumispäivänä ehdimme iltapäivästä pienelle koelenkille. Hepat olivat olleet vissiin jokusen päivän lomalla ja saimmekin hyvää kyytiä, osan hevosista yrittäessä vähän viedä ja ohitella, osan pukitellessa jne... pientä häröilyä oli ilmassa. Mitään isompaa ei tapahtunut kuitenkaan. Onneksi porukkamme koostui kokeneista ridaajista, kauheasti kun hepoissa ei ollut valinnanvaraakaan kuten suuremmissa paikoissa, melkein kaikki Ratsukievarin pollet olivat ryhmämme käytössä. Itse menin Umbertolla eli Umppis, joka oli aika täpinöissä ja sitä sai pidellä aivan urakalla... Mian eestinhevosori Rokkar taas hoiti pukittelupuolen.
Toisena päivänä oli vuorossa pidempi retki mm. rantaan (Saarenmaan länsiranta), sain ratsuksi ihanan ison ja muhkean orin Hottiksen (Fladimirin kylmäverinen). Koska oreja oli matkassa kaksi, piti niiden välissä olla pari muuta heppaa (ruunia) ja näin Hottiksen osa oli peränpitäjänä, etenkin kun se oli muuten rauhallinen ja vähän hidas liikkeissään. Tosin ohittaessamme yhtä laidunta missä oli vieraita hevosia, oli Hottis vähän kuumana niiden perään, vaikka välimatkaa oli välissä reilut 100 metriä (niitty). Näimme myös pari villiintynyttä lammasta. Muuten hepat olivat jo vähän rauhallisempia mutta Riitan heppa Rondon keksi pukitella ja sai Riitan pudotettua, se olikin Riitan eka putoaminen!
Kolmantena päivänä sain ratsuksi Paronin, joka olikin mukava iso ruskea heppa, oikein nopea. Se pysyi helposti käsissä vaikka joissakin laukoissa mentiin niityllä aika haipakkaa. Peuratkin saivat kerran koko hevosrivistömme säntäämään äkisti pitkin niittyä mutta muuten pääasiassa kaikki pysyivät ruodussa, paitsi ehkä Umppis... :) Retki suuntasi eräälle majatalolle, missä oli myös ravintola. Tänne oli myös tehty aidattu laidun hevosille tätä tarkoitusta varten, porukka ratsasti sinne syömään ja hevoset saattoi siksi aikaa päästää laiduntamaan. Mukavaa ja näppärää paitsi että Hottista ei voinut päästää laitumelle ja muutenkin se kävi vähän kuumana ja sen piteleminen maastakin käsin oli vaikeaa. Vuoroteltiin ja näin kaikki pääsivät syömään. Lähtiessä Hottis otti kierroksia parista hepasta jotka laidunsivat tien vieressä (nyt siis ohitimme ne lähietäisyydeltä) ja nousi oikein pystyynkin, Hanna-Maija sai kuitenkin tilanteen haltuun hienosti.
Vikana aamuna ennen kotimatkaa ehdimme vielä lyhyelle ridaukselle, mutta edellisillan ja -yön sateet olivat tehneet maastot upottaviksi ja näin menimme vain rauhallisen pätkän, sain kokeilla Rondoa. Ratsukievarikin oli oikein mukava paikka ja ehkä sinne vielä joskus lähdemme uusintamatkalle. Ihan aloittelijoille ratsut eivät siellä ole, koska melkein jokaisella oli jotain omia pikkujippoja jotka tekivät ne sellaisiksi ettei niitä voinut todellisiksi luottoratsuiksi sanoa.

Kuvat 2008 loppukesän (elokuu) Ratsukievarin reissusta

Kymmenes Muhun reissu: toukokuussa 2009 (21.-24.5.), anniversary! Säännöllinen vuosittainen Muhun visiitti ajoittui vuonna 2009 taas kevääseen; Mukana olivat: Hanna, Annika, Marikaisa, Riitta, Aino & Kaarin, Eetu, Pera ja Elina. Kaarin ensikertalainen eikä ratsastanut mutta tutustui seutuun mm. polkupyöräilemällä. Helatorstaina mentiin ja iltapäivällä saavuttuamme perille, ehdimme ratsastaa parin tunnin tuntumalenkin, ja sain polleksi Akropolin, joka oli hiukan turhan laiska makuuni. Pettymystä lisäsi tieto, että kyseessä oli suosikki-tammani Roon yksi lapsista. Sitten reissua tuli pilaamaan sade. Molemmat pitkät piknikilliset ridausreissut jäivät sääolosuhteiden vuoksi tekemättä. Ratsastimme molempina päivinä pari tuntia aamupäivällä, lounastimme ja kuivattelimme vaatteita Tihusessa ja iltapäivällä toinen parin tunnin satsi. Pitkälle sadetakille oli käyttöä! Joka reissulle vaihtui heppakin, siksipä menin parin tunnin lenkkejä seuraavasti: Rafiid (tuttu aiemmilta kerroilta), Võru, Rake ja Raami. Kaikki ihan mukavia, etenkin ensimmäisen Akropolin jälkeen. Kuten arvata saattoi, aurinko paistoi viimeisenä aamuna täydeltä terältä mutta lähtöpäivänä ei pitkälle retkelle enää ehtinyt, parin tunnin aamulenkille vain. Hepaksi sain Auroran.
Hauska uutinen oli että Medal oli myyty Suomeen. Toivottavasti kompuroi nykyään vähemmän... Muuten reissumme sujuivat tällä kertaa mukavasti ilman kommelluksia, paitsi yhtä putoamista, joka ihan vaan tasapainon menetys, ei draamaa. Majoituimme Hannan ja Marikaisan kanssa uuteen yläkerran päätyhuoneeseen. Yläkerta onkin nyt ihan valmis. Anne-Mai oli taas palannut remmiin ja tuntuikin vastaavan Martinin jälkeen systeemin pyörittämisestä.

Kuvat 2009 kevään (toukokuu) Muhun reissusta

21.-24.8.2009 kokeiltiin Hiiumaan Kassaria toistamiseen, tällä kertaa elokuussa. Reissussa mukana olivat Kirsi, Riitta ja Hanna-Maija, sekä minä. Kassarissahan olimme ekaa kertaa keväällä 2007. Silloin oli kolean keväistä, nyt kesäisen lämmintä.
Perjantaina saavuttuamme paikalle pääsimme jo lyhyelle retkelle rannalle (menin Raparilla). Systeemit oli aikalailla erilaisia kuin aiemmalla kerralla keväällä, jolloin lisäksemme ketään muita maastoilijoita ei tainnut näkyä. Nyt porukkaa oli kuin pipoa, lähinnä lapsia ja nuoria. Ryhmiäkin lähti liikenteeseen kaksi, toisessa näemmä aivan vasta-alkajia käyntilenkille. Viikonlopuksi pitkille retkille olimme esittäneet toiveen että ensimmäisenä päivänä ratsastaisimme hevoset Hiiumaan puolelle ja seuraavana päivänä takaisin, eli hevoset yöpyivät Hiiumaalla, meidät kuskattiin autolla yöksi majapaikkaamme (ja aamulla taas hevosten luo). Menomatka oli taukopaikkaan asti jonkin verran ennestään tuttua, koska menimme samaa reittiä Kassarista Hiiumaalle kuin 2 vuotta aikaisemminkin, taukokin oli samassa metsän siimeksessä (Suuremõisan luona). Muita matkassa ei oman nelikkomme lisäksi ollut, mikäs sen mukavampaa. Vetäjäksi saimme Koitin nuoren pojan, Taavetin. Sekös vedätti meitä tätiratsastajia pitkin maastoja... Taukopaikalle asti päällimmäisenä mieleen jäi laukka. Voi sitä laukan määrää! Yhden pätkistä saimme mitattua autolla jälkikäteen ja se oli kolmisen kilometriä. Hyvin tuntuivat hevoset kuitenkin jaksavan eivätkä hyytyneet, kaikki olivat mukavan reippaita. Puhumattakaan siitä miten ratsastajat alkoivat jo helteessä läkähtymään. Mutta taukopaikalla jokaista odotti pullollinen olutta! Luksusta. Tauon jälkeen matka siis jatkui Hiiumaan puolella ja pääsimme taas tutustumaan pahamaineiseen piikkilankaan, tällä kertaa vetäjän hevosen hännässä. Onneksi hevonen rauhottui pienen sinkoilun jälkeen ja muut pysyivät hallinnassa. Ei putoamisia eikä loukkaantumisia, onneksi! Mutta kyllä saarella piikkilankaa riittää väärissä paikoissa. Suurin osa tauon jälkeistä matkaa meni umpiryteikössä metsässä rämpiessä (puolisuossa) mutta laidun löytyi ja hevoset pääsivät ansaitulle levolle. Päivän laukoista on vielä mainittava sekin ykistyiskohta, ettei vetäjä niistä liiemmin ilmoitellut. Se piti tädit valppaina, mahdollisia laukkamaastoja piti ennakoida itse että oli ohjat käsissä kun yhtäkkiä edessä vaan lähdettiin laukkaamaan. Kerrankin vetäjä joutui tulemaan alas selästä avaamaan porukalle porttia. Samantien kun hän pääsi selkään takaisin, nousi siltä askeleelta laukka!
Aamulla sitten takaisin autolla laidunpaikalle ja matka jatkui Taavetin siskon Triinun vetämänä pitkin Hiiumaata. Runsaasti taas kahlaamista meren rannoilla ja lahdilla, vaikka siksi Hiiumaan puolelle halusimme että ehkä kahlaamista olisi vähemmän kuin Kassarin ja Hiiumaan välissä seilatessa useita kertoja. No, ihan mukavaa ja välillä pulikoitiin jo aika syvälläkin, jännää. Tauolla saimme taas oluet ja tauon jälkeen taas se n. 3 kilsaa laukkaa, sama pätkä takaisin päin mikä mentiin edellispäivänä. Burb. Hevoseni oli muuten todella mukava Harlequina.
Viimeisenä päivänä ehdimme vielä tunnin parin lenkille ennen kotimatkaa. Nyt mukana oli kaikenkirjavaa tenavaa ja retken aikana olikin pieniä jännitysmomentteja kun hepat eivät aina pysyneet tenavien hallinnassa. Siitä huolimatta laukattiin ja jopa tuskaisen pitkään, koska olin saanut alleni taas vähän laiskemman hepan, Luisin. Sen laukkakin oli jo aika järkyttävän kulmikasta ja hankalaa matkustaa ja lisäksi se piti ylläpitää joka askeleella tai muuten polle sujuvasti tiputti raville. Hikistä puuhaa ja kerrankin sitä tuli toivottua että laukka jo loppuisi kun alkoi loppua kunto tyystin kesken...
Säät suosivat koko viikonlopun ja oli todella mukava retki! Rantalaukat jäi taas tekemättä, ensimmäisenä päivänä niistä kyseltiin mutta vesi oli taas vähän korkealla ja peitti liikaa laukkahiekkarantoja.

Kuvia 2009 loppukesän (elokuu) Kassarin reissusta

12.-14.2.2010 kokeiltiin talvista Muhua (11.krt), kyseessähän oli pitkästä aikaa kunnon oikea luminen talvi, myös Muhussa! Reissuun lähdettiin pikkuryhmällä Kirsin ja Riitan kanssa.
Talvi oli siis iskenyt Muhuunkin, Martinin mukaan moisia talvia on viimeksi seudulla ollut ehkä 60-70-luvulla... Muhussakin siis oli lunta yhtä paljon kuin meillä Hesan seudullakin, runsaasti... Onneksi reissumme aikana pakkanen oli mukavissa lukemissa, ehkä keskimäärin -5. Vähän lumisateista oli mutta sunnuntaina paistoi aurinkokin. Ridausretkemme olivat aina n. kahden tunnin mittaisia, perjantaina iltapäivällä, lauantaina kahdesti päivän aikana ja sunnuntaina aamulla vielä retki ennen lähtöä. Välillä käytiin lämmittelemässä ja syömässä Tihusessa talolla.
Ratsuina minulla oli tällä kertaa ensin Rio perjantaina ja lauantai-aamuna. Sitten lauantaina iltapäivällä Vektra. Ja sunnuntaina iki-ihana "Mr Big - Suur" eli Reeder! Tosi kivoja heppoja kaikki ja tuttuja ennestään, en kaikilla ollut mennyt itse aiemmin mutta ryhmissämme ovat olleet mukana.
Ridausretket tuttuihin maisemiin olivat yhtäkkiä ihan toisen tuntuisia kun maisemat olivatkin niin lumisia. Välillä hevoset saivat niityillä kahlata kinoksissa ihan tosissaan. Pari kertaa tulimme jopa selästä alas helpottamaan heppojen rämpimistä, tosin sitten sai itse rämpiä urakalla. Ja kerran rannassa tuuli oli kinostanut lunta niinkin runsaasti että jouduimme kääntymään samaa reittiä takaisin. Käyntikin oli ihan uudenlaista hevosten yrittäessä edetä mahaa myöten yltävässä lumessa, omakin tasapaino oli koetuksella. Yleensähän käyntiä voi lampsia omiin ajatuksiin uppoutuneena ilman että tarvitsisi keskittyä juuri millään lailla. Laukat oli yhtä kivoja pätkiä kuin muulloinkin, nyt niitä vaan ei pystynyt vetämään niityillä vaan lähinnä teillä missä oli aurailtu, pohjahan oli pehmeä ja luminen joka paikassa.
Saimme esittelyn uuteen taloon joka on tehty vanhan läheisyyteen. Sisältä rakentaminen oli vielä kesken mutta kevääseen mennessä luvattiin valmista. Jatkossa majoituspaikkoja on siis taas 10-20 lisää. Uusi satulahuone / varustevarasto tms tönö oli myös valmiina. Ja varsoja oli taas syntynyt runsaasti ja vielä oli joitakin syntymässä kevään kuluessa.
Meikällä oli tällä kertaa haitari mukana ja sain treenailla iltaisin, muita asiakkaita kun ei mitä hienoimmista talvikeleistä huolimatta ollut (minkä arvasin etukäteen ja siksi soittimen uskalsin ottaa mukaan tietäessäni etten häiriköi muita kuin omaa porukkaa... :P ). Tämä oli yksi mieleenpainuvimpia ja hienoimpia Muhun reissuja, ja varmasti aika ainutkertainen sillä tällaisia talvia ei ehkä tule pitkiin aikoihin, Muhussa etenkin lumi voi usein olla todella vähissä talvisin. Vaatteita kun lataa riittävästi, pärjää talvellakin ja varpaan lämmittimet tuli todettua todella toimiviksi tuotteiksi. Kannattaa kokeilla!

Kuvia 2010 talven (helmikuu) Muhun reissusta

Muhu - vuoronumero 12 syyskuussa 17.-20.9.2010. Mukana reissussa Hanna, Riikka, Kirsi, Riitta, Hanna-Maija ja Maki.
Ensimmäisenä päivänä perinteisesti parin tunnin tuntumareissu, johon sain ratsuksi Rimin. Lauantaina lähdimme sateen uhasta huolimatta pidemmälle reissulle Pädasteen. Matkalla sade ei niinkään haitannut mutta tietty perillä kun söimme laitumen reunassa piknik-eväitä, alkoi ryöpsähdellä kivoja sadekuuroja. No, sapuska onnistui tästä huolimatta. Pädasten kartano oli saatu kunnostettua aika valmiin oloiseksi ja porukkaa oli katetulla & lasitetulla terassilla syömässä. Ratsunani retkellä oli Riio, jo ennetään tuttu polle. Sunnuntaina sateen vuoksi valitsimme kohteeksi Koguvan, siellä kylään oli tehty pieni tunnelmallinen ravintola, missä meille annettiin mahdollisuus syödä eväämme sisätiloissa. Luksusta, sillä sateita oli päivän aikana ohjelmassa edelleen jonkin verran. Lähtiessämme kotimatkalle Koguvasta, tuli hevosiamme pelästyttämään pikkuponi, joka oli karannut läheisestä talosta. Siinä tulikin puolen tunnin viivästys, kun ponia yritettiin saada palautettua kotiinsa ja myös pysymään siellä, omistajaa kun ei ollut mailla halmeilla. Heppani oli Raita, oikein mukava ja reipas tapaus! Sillä ratsastin myös maanantaiaamuna lyhyen lähtöpäiväretkenkin ennen kotimatkaa.
Sateet taas vähän haittasivat menoa mutta ei niin paljoa kuin kevään 2009 reissulla. Sateita oli tullut Muhussa myös ennen reissuamme niin runsaasti, että paikoin hevoset saivat kahlata metsissäkin lammikoissa ihan urakalla. Myös laukat jäivät joissakin kohdissa väliin liian märän ja liukkaan metsäpohjan/niityn vuoksi. Mutta kyllä me mukavia laukkapärkiä pääsimme viilettämään siitä huolimatta. Majoitus oli nyt uudessa keväällä valmistuneessa Tammipuu-talossa, siellä oli myös alakerrassa ruokailu. Vanhassa talossa kävimme vain saunomassa (ja netissä :) . Mukava reissu jälleen, vaikka itselläni tunnelma ei ollut kummoinen, johtuen siitä että 18-vuotiaaksi asti elänyt Poika-kissamme jouduttiin nukuttamaan ikiuneen juuri lähtöä edeltävänä iltana, 16.9. :(

Kuvia 2010 syksyn (syyskuu) Muhun reissusta

Kolmastoista Muhun reissu pääsiäisenä huhtikuussa 2011 (21.-25.4.). Mukana reissussa Hanna, Mia ja Marikaisa.
Ilma oli koko viikonlopun mahtava, ei satanut pisaraakaan. Perjantaina oli vähän pilvistä, muuten aurinko portti pilvettömältä taivaalta muina päivinä! Ensimmäisenä päivänä torstaina oli perinteinen parin tunnin tuntumareissu rantareitillä, johon sain ratsuksi Vimpel, joka on Retin poika. Perjantaina oli vuorossa pidempi reissu Koguvaan, Kristiinan vetämänä. Ratsunani oli aivan ihana 4-vuotias tamma Vandela, joka oli ollut asiakaskäytössä vain kerran aiemmin, Anne-Main kouluttama. Muuten reissu oli jännä, koska kohtasimme matkalla paljon kaatuneita puita, taipuneita ja pudonneita oksia jne... Joissakin kohdissa metsä oli kuin pommin jäljiltä. Talvi ja lumikuorma olivat koetelleet Muhuakin! Polkuja ei näin alkukeväästä oltu vielä ehditty raivaamaan, joten puiden ja oksien väistely, samalla kahlaaminen vesilammikoissa, oli päivän teema. Ja kahdesti hyppäsimme puunrungon yli, ihan siis laukassa. Todella monia ylitimme kävellenkin. Ratsastusta päivän aikana kertyi jopa 6h. Lauantaina meillä oli väli-turistipäivä ja kävimme ajelemassa Saarenmaalla. Kaalin meteoriittilampi, Kuressaaressa kävimme piipahtamassa linnassa ja syömässä Veskissä, paluumatkalla saaren pohjoisosan Panga Pank jyrkänteen ja Anglan tuulimyllyjen kautta Muhun Liivan kylään syömään kalaravintolassa.
Sunnuntaina sitten taas uudella innolla ratsastamaan, pitkä päiväreissu Saaren pohjoisosan reitille. Sain taas mennä Vandelalla. Muuten reissu meni hyvissä merkeissä, mutta ensin hepat saivat joukkopaniikin laiduntamassa olevien lehmien vuoksi. Ne kun lähtivät laumana tulemaan aidan luokse, kohti hevosia kun yritimme mennä aidan ohi kulkevaa tietä. No, sittenhän hepat pomppivat tiesmissä pusikoissa... Ja lehmät tietty seurasivat aidan vierellä omalla puolellaan niin pitkälle kuin mahdollista ja riehakkaimmat jopa laukkasivat laitumella! Onneksi tilanne pysyi joten kuten "hallinnassa"... Toinen kummempi paikka oli rannassa, missä oli suuria jääkekoja vielä sulamatta. Parissa paikassa jäätä oli tullut tielle asti, jota pitkin ratsastimme. Onneksi tiellä kerros oli ohut, mutta jäät liikkuivat ja muljahtelivat hevosten jalkojen alla ja jotkut hevoset eivät tästä tykänneet vaan ihmettelivät kovin tilannetta. Maanantaina lähtöaamuna vielä parin tunnin retki, taas rantareitillä. Vandelalta lähti kenkä edellispäivän reissulla, joten minulle vaihdettiin Rosella. Ihan mukava, mutta vähän turhan herkkä säheltäjä. Nopea kuitenkin!
Laukat jäivät tällä kertaa joissakin kohdin väliin; joillakin pelloilla pohja oli vielä liian märkää ja pehmeää ja metsissä poluilla liikaa oksia ja puita. Mutta kyllä sitä laukkaakin oli ohjelmassa taas ihan mukavasti, ei pelkoa. Majoituimme taas uudessa Tammipuu-talossa. Sinivuokkoja oli runsaasti mutta puut eivät vielä vihertäneet. Tällä kertaa minulla oli kokeiluna mukana kypäräkamera ja pienten säätöjen jälkeen se saikin ihan onnistunutta matskua talteen. Ihana reissu jälleen!
Lopuksi vielä: huuu! Hu-hu-hu-huuu! (kävimme myöhäisiltana pihalla katselemassa hyvin näkyvää tähtitaivasta ja kaukaa kuului tällainen hauska huhuilu useita kertoja).

Kuvia 2011 kevään (huhtikuu) Muhun reissusta

Ja sitten niihin kypäräkameraotoksiin. Videopätkälle tulee nopeasti kokoa, joten tähän olen pätkinyt kaikki 30-40 sekunnin mittaiksiksi. Ja huonontanut laatua, kypäräkamera oikeasti ottaa todella hyvälaatuista kuvaa mutta koon pinenetämiseksi tähän oli pakko tallentaa huonommalla laadulla (näin pätkien koko pysyi alle 10 megaisena). Huom! myöhemmin minun on täytynyt poistaa osa näistä videoista, kiitos Elisan, jolta ei saa edes ostamalla lisää levytilaa! Että saisin uudet kuvat mahtumaan tänne, pitää poistaa videoita, mikä on todella sääli! Toivon että tilanne joskus järkevöityy.
Hidasta laukkaa niityllä
Ravia
Laukkaa metsässä
Kahlausta sorakuopilla
Ravia & laukkalähtö
Terveiset
Tyyni merimaisema
Meressä kahlaamassa
Laukkaa rantatiellä

19.-22.8.2011 ja kolmas kerta Hiiumaan Kassarissa. Mukana olivat Hanna, Riitta ja Hanna-Maija, sekä minä. Kassarissahan olimme ekaa kertaa keväällä 2007 ja toista kertaa elokuussa 2009.
Perjantaina saavuttuamme paikalle pääsimme perinteisesti lyhyelle retkelle. Vetäjäksi saimme paikan omistajan Koitin, hänhän ohjasi maastojamme myös 2007 keväällä mutta 2009 häntä ei juuri näkynytkään. Hän osaa myös suomea suht hyvin ja kertoili juttuja, myös luonnon havainnointi on hänellä hanskassa ja Koitin avulla bongasimme matkan varrella mm. kotkia ja muitakin eläimiä.
Lauantaina näytti sateiselta joten emme lähteneet pikälle retkelle vaan ratsastimme ensin pari tuntia aamupäivällä pitkin Kassaria ja rannassa saimme mukavan elämyksen kun menimme laitumen poikki ja Koti jäi ajamaan laiduntavaa hevoslaumaa poispäin meistä. Lauma ei Koitia uskonut vaan lähti laukkaamaan joukolla hänen ohi meidän perään, me kun olimme jo ehtineet kävellä pari sataa metriä eteenpäin. Meillä oli hevosissa pitelemistä kun nekin hiukan riemastuivat ensin kohti ja sitten jo ohi porhaltavasta hevoslaumasta, mutta onneksi kaikki ratsastajat saivat pidettyä pollensa kurissa ja lauma jatkoi ohitsemme matkaa. Kohtaus oli kuitenkin todella hienon näköinen kymmenien hevosten laukkaillessa vierestämme ohi!
Lounaan jälkeen (nautittiin tallin vieressä talolla) jatkoimme toiset pari tuntia ridailua. Taas pysyttiin Kassarissa mutta kohteena oli erilaisia niittyjä. Ja reissusta jäi päällimmäisenä mieleen laukkaaaaaa! Aina kun pääsimme uuden niityn reunaan, nousi laukka ja laukattiin niityn poikki. Siirryimme seuraavalle niitylle, mikä usein oli vain muutama käyntiaskel hiekkatien yli, ja taas laukkaa. Pientä episodia saimme tähänkin reissuun, kun Koit putosi hevosensa selästä; tyypilliseen tapaan vetohevonen laukassa pelästyi jotain maanpinnassa olevaa, hypähti sivulle ja Koit putosi maahan, hänhän kun ratsastaa pelkästään ilman satulaa! Tämän reissun varrella oli myös "se" lammaslaidun jonka vieressä tapahtui kuuluisa piikkilankaepisodimme 4 vuotta aikaisemmin, itse en olisi paikkaa heti tunnistanut mutta Koit kyseli tuleeko paikasta mitään mieleen...
Sunnuntaina lähdimme sitten pidemmälle retkelle Kassarista Hiiumaan puolelle, perinteinen reitti tuttu jo kahdelta edelliskerralta ja lounaskin tutussa paikassa kartanon puistossa. Vedessä kahlattiin taas pitkiä matkoja ja välillä aika syvällä, itse ratsastin isommalla Farakilla (koko viikonlopun) ja kahlauksen ennestään tietäen pidin kaikilla retkillä saappaita. Joten minulla kastui saappaat johonkin puoleen pohkeeseen. Mutta esim. Hannan hevonen oli paljon pienempi ja oli taiteilua ettei kastunut pahemmin, koska vesi ulottui jo hevostakin puoleen mahaan... Tällä reitillä on se tuttu pitkä laukkapätkäkin tien varressa, joka mentiin taas molempiin suuntiin ja laukattiin ihan mukavasti, joskin sade oli liukastanut pohjaa eikä sitä päästy menemään samanlaisessa putkessa kuin edelliskerralla 2v sitten. Viikonlopun ajan retkillämme oli mukana kaksi tallinnalaisrouvaa eli suht pienellä porukalla oltiin liikenteessä.
Maanantaina aamulla kävästiin vielä lyhyt reilun tunnin lenkki lähiympäristössä tallitytön vetämänä ennen kuin piti taas kotiutua.
Majoitumme tutussa majatalossa Keldrimäessä. Sieltä saimme vinkin uudesta lähiravintolasta Lest & Lammas, johon oli vain 5 minuutin kävelymatka. Ja mikä ravintola! Keskellä ei-mitään gourmet-ravintola vailla vertaa, ja hinnat niin alhaiset että melkein hävetti syödä. Jouduimme toppuuttelemaan itseämme tipin kanssa, koska ei sitäkään ole soveliasta jättää liikaa... Heti perjantai-iltana kävimme tuossa ravintolassa ja saimme eteemme alkupalaksi kalaa ja pääruuaksi grillattua lammasta ja kasviksia, nam... Koska ruoka oli niin hyvää, menimme seuraavana iltana uudelleen. Nyt söimme grillilihaa. Viinien kanssa jokainen maksoi koko illan annoksistaan alle 10 EUR. Kyseessä on kesäravintola joka on auki vain kesäkuusta elokuun loppuun, joten seuraava Kassarin keikka on taas tehtävä noiden kuukausien aikana!

Kuvia 2011 loppukesän (elokuu) Kassarin reissusta

Neljästoista Muhun reissu syyskuussa 2012 (7.-10.9.). Porukkana minä, Hanna, Hanne (!), Mia ja Annika, Maki sekä Riikka (päivän vähemmän kuin me muut neljä). Minulla ja Annikalla tämä kerta oli juhlava, koska olimme Muhussa ensimmäistä kertaa 10 vuotta sitten elokuussa 2002! Ilma oli ihan ok, perjantaina lyhyellä rantareitillä vähän pisaroi mutta muuten sateet eivät osuneet ratsatusretkien ajalle. Aurinkoistakin oli ajoittain, etenkin lauantaina Pädasten pitkällä retkellä.
Perjantain lyhyt retki (2h) tehtiin jo perinteisesti rantaan ja hepat olivat vähän kooste; osa nopeita, osa hitaita ("Koistisen veljekset") ja minulla muuten keskiverto mutta kova pukittelija Espen. Sain tietää asian jo etukäteen joten osasin varautua, mutta siitä huolimatta olin pari kertaa vaikeuksissa kun heppa jäi oikein paikoilleen pomppimaan, sillä oli vankka ja vahva kaula joten pään pitäminen ylhäällä ei ollut helppoa. Jos laukkaa mentiin verkkaiseen tahtiin, oli hepalla aikaa jäädä vikuroimaan, nopeammassa tahdissa se pinkoi kiltisti muiden perässä.
Olimme lukeneet lehdestä, että Muhussa sijaitsevan Pädasten kartanon ravintola Alexander oli valittu koko Eestin parhaimmaksi parina edellisvuonna, joten kun niin lähellä majailimme, halusimme käydä kokeilemassa fine diningia Pädastessa. Varasimme pöydän perjantai-illaksi ja niinpä pynttäydyimme illalliselle (koskaan aiemmin ei niin hienoja kuteita ole tarvinnut ratsastusreissuun mukaan ottaa...). Kokeilu olikin erittäin onnistunut, kolmen ruokalajin menu sisälsi mukavia annoksia, nam! Mukava ja hauska ilta! Lauantaina siis pitkä reissu Pädasteen ja heppani Virmaline oli kai lomaillut jokusen päivän koska virtaa riitti, jokainen laukkaan lähtö oli aikamoista kohellusta. Kunhan laukkaan oli päästy, meni se sitten kyllä hyvin ja oli suht nopeakin. Ja vetäjähän tällä kertaa todella antoi mennä, päästeltiin välillä niityillä aikamoista vauhtia! Sateisen kesän jäljiltä niityt olivat välillä pehmeitä ja märkiä mutta hepat olivat varmajalkaisia eikä vahinkoja sattunut (pahimpia paikkoja ei tietty laukattukaan).
Sunnuntaina osa porukasta oli jo lähdössä ja menivät aamulla pikaretkelle (kuulema laukkaiselle) ja muilla jalkavammat kiusasivat osaa, niinpä minä, Hanna ja Mia kävimme aamulla 3 tunnin keikalla mutta sen enempää ei sunnuntaina ratsastettu. Menin taas Virmalisella, joka oli huomattavasti rauhallisempi kuin edellispäivänä. Retkeen sisältyi pisin Muhu-laukka mitä koskaan olen mennyt, kypäräkamerakin tallensi pinkomisen ja sitä kesti reilut 5 min! Metsälaukkaa. Iltasella kävästiin ajelemassa hiukan Muhussa ja Saarenmaankin puolella, kun vähemmän ratsastuksen vuoksi aikaa oli.
10-vuotisreissun kunniaksi vatsatautikin pääsi jylläämään (ekana vuonna 2002 vatsatauti kaatoi melkein koko porukkamme) eikä maanantaiaamuna 2h ridaukselle lähteneet kuin minä ja Mia, molemmilla varsalliset tammat (mulla Roonja, joka oli todella nopea). Taas rantareitille.
Mainittakoon, että ruoka oli taas hyvää!

Kuvia 2012 syksyn (syyskuu) Muhun reissusta

Viidestoista Muhun reissu touko-kesäkuun vaihteessa 2013 (31.5.-3.6.). Pikkuporukalla minä, Hanna ja Kirsi, joista Kirsi taas remmissä mukana parin vuoden tauon jälkeen.
Tällä kertaa reissu hipoi täydellisyyttä. Ilmakin oli kesäinen ja helteinen. Ensimmäisenä iltana satoi mutta vasta ratsastuksen jälkeen, muuten oli kuumaa ja pääasiassa aurinkoista... Pitkän talven jälkeen se oli tosin vain mukavaa, emme valittaneet!
Perjantain kahden tunnin aloitusretki tehtiin jo perinteisesti rantaan. Sain mukavan Vermontin, joka oli ihan riittävän nopea eikä keksinyt mitään ihmeempiä kommelluksia. Paitsi kun tuli alas selästä, ötököiden riivaama heppa halusi väkisin hiertää itseään ihmistä vasten... Retken aikana ukkonen kumisi kauempana mutta ei tullut lähelle.
Lauantain pitkä retki tehtiin pitkästä aikaa Voisaareen (Võilaid) katsomaan nuorten hevosten laiduntavaa laumaa. Meitä meni 2 ryhmää, isompi ryhmä edellä ja me 3 saimme oman pikkuryhmän omalla vetäjällä, joka meni sen verran ison ryhmän perässä että ne koko ajan nähtiin, koska tämä vetäjä opetteli samalla reittiä. Molempiin suuntiin oli kivoja laukkapätkiä, etenkin niityillä (unohtamatta yhtä pätkää metsässä lehvästön keskellä, oksat ja lehdet vain läpsyivät naamaan). Todella mukava päivä, etenkin tämä lauantain ridaretki jäi mieleen sellaisena n. täydellisenä! Ratsuni oli edellispäivältä tuttu Vermont. Tykkäsinkin siitä kyllä.
Sunnuntain pitkä retki suuntautui sitten perinteiseen Koguvan kylään. Sain pienen valkean Aissa-tamman, joka menomatkalla vähän sähelsi (ötökät ehkä vainosi, niitähän helteillä riitti, myös paarmojakin jo näinkin aikaisessa vaiheessa) ja hyytyikin yhdessä pitkässä metsälaukassa aivan tyystin. Paluumatkalla oli taas virtaa ja sama laukkapätkä toiseen suuntaan meni ihan muiden imussa, eikä muutenkaan ollut enää näemmä mitään ihmeempää hötkyilyä. Paluumatkalla yhdessä niittylaukassa luulin että se taas hyytyy, mutta keksikin yhtäkkiä ottaa muut kiinni ja niin saatiin pätkä kunnon kiitolaukkaa... :)
Viimeisenä aamuna käväistiin vielä parin tunnin retki ja saimme parit tammat varsoineen, minä ennestään tutun Vandelan riiviö-varsoineen, mukava vaikka hiukan jäikin muiden vauhdista, ehkä varsan hoito oli ottanut lujille koska aiemmin muistan sen olleen ihan muiden kanssa n. tasavertainen vauhdissa. Mutta muutenhan Vandela oli aivan yhtä kiva kuin ennenkin. Kamera ei ollut mukana ja kuva Vandelasta jäi ottamatta, mutta keväältä 2011 sellainen löytyy.

Lauantai-iltana kävimme taas edellisreissulta tutuksi tulleessa Pädasten kartanon Alexander gourmet-ravintolassa ja tällä kertaa otimme ahneesti 7 ruokalajin illallisen... Ahneella on... loppu... tuli huomattua, koska kokin tervehdyksineen saimme yhteensä n. 15 annosta eteemme, ok osa aika pieniä mutta lopulta olimme kyllä todella täynnä! Ja hyvää oli! Kuten ruoka Tihusessakin, erityisesti jäimme kaipaamaan rapeaa suolaista possun lihaa, jota saimmekin kahtena iltana.
On myös mainittava että Martinilla ei ollut enää partaa! Ja yhtenä aamuna (sunnuntaikohan oli) paikalle tuli Raplasta Saarenmaalle matkaava kansantanssiryhmä ja esiintyi ennen ridaretkelle lähtöämme niityllä, lähellä missä hevoset ovat sidottuina ja odottamassa retkille lähtöä. Siinä saatiinkin aikaan vähän härdelliä kun osa hevosista pelkäsi pitkin niittyä tanssahtelevia pitkähameisia naisia... Onneksi asiasta selvittiin mutta valitettavasti esitys hiukan kärsi härdellistä.
Baarijonoon!

Kuvia 2013 alkukesän (kesäkuu) Muhun reissusta

Kuudesstoista Muhun reissu touko-kesäkuun vaihteessa 2014 (29.5.-1.6.). Mukana minun lisäksi, Hanna, Annika, Maki ja Riikka. Yhdellä autolla, farkku-Mondeoon mahtuu!
Ilma ei tällä kertaa ollut parhaimmillaan mutta lopulta sadetta saatiin niskaan vain perjantaina aamupäivällä. Viileää oli, vaikka viikkoa aikaisemmin helteet jylläsi, niin se vaihtelee. Hevosille keli oli varmaankin todella hyvä, eikä paljoa ötököitä pörrännyt ympärillä.
Perjantain kahden tunnin aloitusretki tehtiin tällä kertaa vähän uudehkoa reittiä, tuttuja lähimaisemia mutta eri järjestyksessä kuin yleensä. Ratsuna minulla oli mukava Vipsi joka oli suht nopea (kärjen vauhdista ei jääty), eikä muuten koheltanut mutta jäi kyllä katselemaan pyöräilijöitä, lampaita ja pihoissa räksyttäviä koiria yms. Laukkapeltoja päästiin menemään ok, vain vetäjähevonen oli hiukan hankala eikä vetäjä sille oikein pärjännyt ja se piti laukat rauhallisina, onneksi niitä kuitenkin mentiin.
Lauantain pitkä retki tehtiin Koguvaan, lopulta sinne meidän porukasta lähtivät vain Hanna ja minä koska aamulla satoi. Annika ja Maki menivät aamulla parin tunnin ridauksen ja Riikka paineli päiväksi Kuressaareen. Onneksi satoi vain n. 1,5h alkumatkasta ja minulla ridaussadetakki piti hyvin kutinsa. Perillä ei satanut mutta osa porukasta oli märkiä ja pääsimme onneksi kuivattelemaan ja syömään sisälle Koguvan yhteen museotaloon. Paluumatkalla häröilyä aiheutti tienreunan metsäkone, joka kolisutteli tukkeja ja kieritteli niitä kasaa pitkin alas niin että hevoset pelästyivät ja yksi ryhmässämme ollut putosikin hepan selästä, millä ei ollut metsäkonemieheen mitään vaikutusta; vaikka hevonen juoksi irrallaan, hän vain otti uudet tukit haarukkaan ja pudotti ne kierimään kasaa alas... Kunnon daiju! Onneksi ei käynyt pahasti. Minun ratsuni oli edellispäivältä tuttu Vipsi ja tykkäsinkin siitä. Laukkaamaan päästiin ok, vaikka menomatkalla jonkin aikaa satoi, laukat oli ehkä vähän rauhallisempia. Palatessa jo enempi vauhtiakin.
Sunnuntain pitkä retki suuntautui Voisaareen (Võilaid). Sain ratsuksi vanhan tutun, ihanan Vandelan, jolla tulin viimeisenä vaikka ei se nyt paljoa hitaampi ollut, pinkoi kyllä hyvää vauhtia sekin. Saimme eri vetäjän ja nyt mentiinkin niityillä jo ihan haipakkaa. Muuten kivaa, mutta minulla oli ollut jo talvesta asti selkäongelmia, jäljellä iskiasvaivaa ja parin edellispäivän ridauksissakin oli ravissa hankalaa, mutta Vandelalla erityisesti, päättelin sen johtuvan siitä kun hevonen on niin pyöreä malliltaan, jalkojen asento muuttui ja ravaamisesta tuli vaikeaa. Niinpä vaikka Vandela muuten on niin mukava, vaihdettiin Hannan kanssa hevosia paluumatkalle ja sitten tulin sutjakammalla kiiturilla Vau. Ihana retki, sääkin oli parempi ja söimme luonnon helmassa, sitä ennen viihdyimme Voisaarella hetken katsomassa nuorisoa, lauma siellä olikin melkein kokonaan niitä, valkoinen johtajatama oli vanhempi sekä 1 muu heppa, muut kaikki selvästi nuoriso-osastoa.
Viimeisenä aamuna käväistiin vielä parin tunnin retki rantaan ja saimme mukaan parit nuoretkin hepat, minä myös, kauniin vaaleaharjaisen Taigan, joka oli nopea (meni edellisen vauhtia ok). Rannasta poistuloreitti on nykyään muuttunut ja metsässä vedettiin tosi pitkä laukka.
Perjantai-iltana kävimme jo kahdeltakin edellisreissulta tutuksi tulleessa Pädasten kartanon Alexander gourmet-ravintolassa ja tällä kertaa 5 ruokalajin illallisen. Tosin jälleen kokin tervehdyksineen saimme yhteensä ainakin 10 annosta eteemme. Hyvää oli jälleen! Ja itse kokkikin kävi tuomassa meille annoksia moneen kertaan ja hänhän olikin nuori ja komea silmänilo... :) Olin itse kuskina vesilinjalla mutta annoksiin kuuluvien viinien kaadot olivat muhkeat ja osahan meistä saikin illan mittaan mukavan vauhdin päälle. :D

Kuvia 2014 alkukesän (touko-kesäkuu) Muhun reissusta

Seitsemästoista Muhuilu elokuun lopussa 2015 (28.-31.8.). Porukassa minä & Hanna (H.), Hanna (S.), Maki ja Kirsi. Annika loukkasi jalkansa juuri ennen matkaa eikä päässytkään mukaan. Minulla taas oli selkä onneksi taas kunnossa ja pysyti ridaamaan ihan perinteiseen malliin ilman mitään ongelmia. Pädasten kartanolla ei tällä kertaa käyty syömässä.
Perjantaina perinteisesti parin tunnin aloitteluretki, heppana minulla Rugby. Lauantaina saaren pohjoisosan pidempi reitti (taukolounaineen) , Tihusellekin kuulema vähän pidemmän tauon jälkeen. Ja se olikin hiukan erilainen kuin mitä muistimme aikaisemmin sillä retkellä menneen. Tauko oli samassa paikassa missä pohjoisosan reitillä ennenkin. Lounaspaku meinasi lähtiessä jäädä ojaan kiinni ja siitä pientä tapahtuman poikasta, muuten perusreissu, mukavan aurinkoista ja leppoisaa. Minulla oli heppana Rinne. Lauantai-iltana sattui olemaan Itämeren rantojen muinaistulet tapahtuma ja illan hämärtyessä mekin ajoimme Koguvan rantaan katsomaan tulia. Siellä oli sellainen omassa rannassa ja hyvin näkyi monia tulia vastapäisellä rannalla Saarenmaankin puolella. Matkalla näimme autosta livenä villisian! Myös sattumoisin seuraavana päivänä ridaretkellä Voisaaressa, emon porsaslapsensa kanssa. Aiemmin emme ole livenä onnistuneet villisikoja näkemään ja nyt tällä reissulla kahdesti.
Sunnuntaina olikin sitten seikkailua. Menimme Võilaid "Voisaarelle" (varsasaari). Minulla ratsuna Vegas, vähän rauhallisempi peränpitäjä. Tai ainakin aluksi... Menomatkalla paistoi aurinko, kunnes saavuimme rantaan mistä kahlaaminen saaren puolelle alkaa. Silloin tummat pilvet lähestyivät. Kesken kahluun Kirsin hevonen pääsi laskeutumaan kyljelleen pohkeen korkuiseen veteen,yrittäen piehtarointia. Kirsille ei onneksi käynyt kuinkaan mutta kastui toki kunnolla. Hevonen oli jo aikaisemmin oirehtinut kummallisesti mutta pysyi porukan mukana. Saaren puolella vähän aikaa käppäiltyämme alkoikin sataa. Etsimme kuitenkin varsojen / nuorten hevosten lauman mutta minun rauhallinen pollenipa ei tykännytkään siitä yhtään että nuorisoa parveili ympärillä. Se hieman vauhkoontui ja pomppi ja sekoili, nosti etujalkoja maasta, ei nyt noussut pystyyn mutta sinne suuntaan. Joten yrtin pitää sen ja nuorison välissä muita ryhmämme hevosia jotka suhtautuivat nuorisoon rauhallisemmin. Jossain välissä alkoi ukkostaa ja salamoidakin. Me olimme keskellä suht karua saarta missä korkeimmat kasvustot olivat katajia mutta pääasiassa oli aika aukeaa. Jouduin keskittymään hevosen pitelemiseen ja rauhottamiseen sen verran että alkuosa hurjasta sääilmiöstä ympärillämme meni minulta ohi. Sitten kun siihenkin ehdin havahtumaan, olikin ympärillämme kunnon ukkosmyräkkä, ja me hevosten selässä kuin ukkosenjohdattimet tai antennit! Sillä hetkellä varsojen kanssa saaren korkeimmalla aukealla! Ja minä vielä isoimmalla hevosella kaikken korkeimmalla... Siitä sitten hätistelin porukan aukealta pois katajikkoon, ettei nyt me olla ihan ne korkeimmat tienoolla. Siellä seistiin hetki ja oltiin kuin uitetut koirat koska vettä piiskoi rankasti (kova tuulikin oli, ukkosmyrskylle tyypillisesti). Hetken odottelun jälkeen, kun ukkosmyrsky alkoi hieman mennä ohi, pääsimme lähtemään saarelta. Siitä on reilun puolen tunnin matka taukopaikalle. Perillä hevoset kiinni puihin ja pääsimme vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle. Ja viisaastihan meillä kaikilla sellaiset tulivat taukopaikalle, nykyään osaamme jo tällaiseen varautua ja pakkaamme aamulla kasseihin varavaatteita taukopaikalle käymään (tuodaan autolla samalla kuin lounaseväätkin). Hyvin harvoin niitä on tarvinnut, mutta silloin kun tarvitsee, ne ovat kultaakin arvokkaammat. Nytkin olimme niin märkiä, että kaikki vaatteet alusvaatteita myöten piti vaihtaa. Vaatteita vaihtaessa edelleen satoi vettä, joten kuteiden vaihtaminenkin oli hyvin hankalaa mutta onnistui lopulta. Olisi kyllä kylmä tullut jos olisi täytynyt taukoilla märissä vaatteissa ja vielä ridata sieltä poiskin, parin tunnin matka oli vielä tauon jälkeen jäljellä. Minulla oli taukopaikalle laitettu mukana myös sadetakki, joten sen alla vaihdoin vaatteet ja sen suojissa pysyi loppupäivän uusissa kuteissa kuivana. Kotimatkalla sadekin jo loppui.
Maanantaiaamuna, viimeiset parin tunnin ridaukset vielä, minulla pollena Resteeri. Tämän kerran hepat minulla oli sellaisia tasaisen mukavia peruspolleja, mikään ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta ja jäänyt erityisesti mieleen, hyvässä tai huonossakaan.
Kaikki kuvat Hanna Hägglundilta.

Kuvia 2015 loppukesän (elokuu) Muhun reissusta

Kahdeksastoista (18.) kerta Muhussa kesäkuun alussa 2016 (3.-6.6.). Mukana perusporukkaa minä, Hanna (H.), Kirsi, Annika ja Maki. Saimme reissun aikana kuulla, että Suomen lama vaikuttaa myös Tihusen matkailuun asiakkaiden vähentymisenä, ja että jopa alkavalle kesälle oli vapaita paikkoja jäljellä! Ennenhän oli turha uumoillakaan vapaista kesäpaikoista, ne piti olla varattuna vuosi etukäteen. Toivotaan että Tihusella selvitään vähennyksestä ja että hevosturistit taas löytävät sinne pian normitapaan.
Saapumispäivänä perjantaina kahden tunnin retkelle, eikä rantaan. Myöhemmin saimme kuulla, ettei perinteiselle rantareitille enää pääse ollenkaan, koska siellä laiduntavat lampaat ja upea rantakatajikkokin on kaadettu pois. Tuntuu hullulta että niin upea paikka on noin pilattu. Saarella kun riittää niittyjä vaikka kuinka, vaikka lampaat söis, kirjaimellisesti. Menimme sitten muun reitin ja minä sain isokokoisen vaalean (Koistisen) Vitaal. Olikin tosi kiva heppa. Suosittelin sitä seuraavana päivänä Kirsille. Seuraavana päivänä meillä oli ohjelmassa pitkä uusi reitti Muhun maalinnan luo. Se oli vähän Koguvan suuntaan / lähellä mutta ison tien toisella puolella. Mukava reitti. Vaikka vetäjä kyllä hiukan eksyi menomatkalla ja jouduimme etsimään reittiä. Ilma oli helteinen. Hevosilla ei tauolla ollut mahdollista laiduntaa vaan ne sidottiin kiinni puihin. Edellispäivänä ja tämän päivän reitin meillä oli vetäjänä uusi nuori tyttö ja meno oli hyvin rauhallista, erittäin käyntivoittoista, mistä hiukan annoimme sitten toivettakin Kajan suuntaan josko olisi mahdollista päästä vähän enemmän normimeininkiin... Paluumatkalla Kalju majatalolle johtavalla tiellä eräs tila-auto ohitti meidän hevoslauman porhaltaen ohi tippaakaan hiljentämättä ja siitä kävimme antamassa palautettakin Kaljuun, missä oli menossa jotkut puutarhabileet. Oli törkeää meininkiä, en heti muista olenko koskaan ennen kokenut vastaavaa. Onneksi hevoset olivat rauhallisia eikä sattunut mitään. Minä ratsastin lauantain retken Valuutalla, ihan mukava polle.
Sunnuntain pitkä reitti suuntautui Koguvaan sateen uhkan vuoksi (helteet ohi), vaikka lopulta ei paljoa sadetta saatu niskaan (pieni hetki paluumatkalla). Vetäjäksi lähti Kaja, koska tuli ilmi, ettei Koguvassa oltu vielä Tihusesta käyty siihen mennessä kautta. Olimme tyytyväisiä vetäjävaihtoon, koska Kaja veti normimeinigillä. Hiukan oli jotain uutta reitin varrella, kuten täälläkin yksi iso katajikko kaadettu ja jossain vaiheessa matkaa metsään oli tehtyä jänniä hiekkateitä. Onneksi Koguvan reitin pitkä laukkapolku oli tallella. Ratsuna minulla oli Vantaa, todella miellyttävä heppa.
Maanantaina meidät vietiin 2h retkellä käymään meren rannassa, koska sitä haikailimme eikä vanhaa rantareittiä enää ollut. Tässä käväistiin lähellä Kuivastun satamaa ja osa matkasta ratsastettiin ison tien myötäisesti (vähän kauempana siitä, ei ihan varrella). Mutta aika vähäiseksi jäi rantaoleskelu siellä, joten rantaan ei tällä haavaa kannata varsinaisesti pyytää. Kaja taas vetäjänä. Minä ratsastin uudelleen Vantaalla.
Ei vatsatauteja, tippumisia tms haavereita, kaikki meni reissussa hyvin. Tihusessa sai taas vallan ihanaa ruokaa (eikä käyty Pädastessakaan). Ensimmäisellä perjantain reissulla meillä oli mukana vähän hitaita ”tahmahevosiakin” mutta sen jälkeen saatiin ne vaihdettua pois mikä olikin mukavaa ja porukkamme hevoset olivat aika samanlaisia sinänsä, että kukaan ei jäänyt paljoaja järjestyksellä ei paljon ollut väliä. Joskaan mitään kauheaa kiitoakaan ei menty. Luonto oli kivassa vaiheessa, vähän uusia kukkasiakin niityillä, selvästi emme olleet ennen tässä vaiheessa Muhussa olleet. Kesähän alkoi v-2016 jo aikasin toukokuussa, joten kasvit olivat edellä siitä mitä yleensä.
Sing sale pro!

Kuvia 2016 alkukesän (kesäkuu) Muhun reissusta

19. kerta Muhussa elokuussa 2017 (17.-20.8.) perinteisen sakin kanssa, eli minä, Hanna (H.), Kirsi, Annika, Maki ja Hanna (S.) . Kesä oli ollut sateinen ja viileä eikä huippukelejä saatu Muhussakaan mutta onneksi ei satanut koko aikaa.
Saapumispäivänä oli perinteinen kahden tunnin retki lähimaastoissa. Ratsunani todella kiva polle Vigri. Huomasimme uuden kokeilun laukkapolitiikassa; niityillä tms hyvissä pidemmissä laukkapätkissä vetäjä aloitti laukan, katseli että kaikki pääsi hyvin mukaan ja sitten lähdettiinkin ottamaan lisää vauhtia ja hevoset sai pinkoa hetken tosissaan, sitten taas jarruteltiin ja hiljennettiin ravin kautta käyntiin. Sää oli ekana päivänä hyvä ja aurinkoinenkin. Joimme Makin synttärikuohuvat ridauksen jälkeen ulkona ilta-auringossa. Seuraavana päivänä oli ohjelmassa perinteisesti pitkä retki ja taas oli ehditty muodostaa uusi reitti; saaren pohjoisosaan, missä ennen muinoin oli reitti mutta se jouduttiin lopettamaan jokusen vuoden jälkeen, nyt oli uusi. Tällä reitillä kävimme tauolla Oosaaren rannassa. Eväät syötiin niityllä ja hevoset olivat kiinni riimuista puissa. Tauolla hetken aikaa satoi (onneksi oli jo syöty) ja odoteltiin sen loppumista pienessä katoksessa mikä näytti puupöytineen ja penkkeineen joltakin taukopaikalta, sielläkin olisi varmaan voinut syödä eväät jos olisi satanut jo heti alkuun. Reitti oli osittain ihan uusia maisemia missä ei muistanut koskaan aiemmin käyneen, ja ihan kiva reitti siis. Vetäjänä meillä oli uusi Katrina (Kati) johon tykästyimme, mukava tyttö ja etenkin tuo uusittu laukkapolitiikka upposi meihin. Minulla ratsuna edellisen päivän Vigri uudelleen.
Sunnuntaina Voi/varsasaaren retkelle. Harmaata oli mutta ei satanut. Saaressa oli erikoisempaa se että saimme etsiä hevoslaumaa pidempään kuin aiemmilla kerroilla ja jotta etsimiseen ei menisi kauheasti aikaa, laukkasimme saaressakin. Sitä en muista että olisi ennen tehty. Lauman löydyttyä ne lähtivät pinkomaan kohti saaren keskustaa ja me laukkasimme perässä. Hengailimme jonkin aikaa lauman kanssa ja sain hiukan kuviakin, koska tällä kertaa minulla oli varsoihin rauhallisesti suhtautuva polle Akustiika. Tauko samassa paikassa missä yleensäkin Voisaaren keikoilla mutta nyt oli sähkölangasta tehty hevosille pieni aitaus ja saivat hengailla siellä, aiemminhan ne on täällä aina sidottu puihin. Hyvä näin. Viimeisenä päivänä aamulla pikainen ridaretki 1,5h lähimaastoissa Tekiilalla ja taas oli pitkä viikonloppu Muhussa kulutettu.
Pääasiassa taas mukavia hevosia (minulla erityisesti Vigri, myös Akustiika) ja jos joku sellainen kävi kokeilussa mihin ei oltu tyytyväisiä, saatiin ne vaihdettua. Tavoitteenahan on nykyään että koko porukalla ois suht saman tasoiset / nopeuksiset hevoset ettei tulisi pitkiä välejä ja joku jää laukassa tuhottomasti. Haavereita reissussa ei ollut. Tuon uuden laukkapolitiikan vuoksi tämä reissu jäi mieliimme erittäin positiivisena kertana. Tanssimaankaan ei tällä kertaa päästy/jouduttu. Ruoka taas <3 kuten aina.
Kuvat lisään myöhemmin!

20. (!) kerta Muhussa toukokuussa 2018 (9.-13.5., helatorstain vloppu) pienemmällä porukalla; minä, Hanna ja Marikaisa (sekä Mervi). Yllättäen olikin toukokuussa täysi kesä, joka päivä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli jopa hellettä, t-paidassa sai ratsastaa ja lotrata aurinkorasvaa.
Tällä kertaa päätettiin kokeilla vähän erikoisempaa lähtöä, eli menomatka olikin illalla. Keskiviikkona Tallinkin klo 16:30 laivaan ja ajelu normaalisti Virtsuun, missä klo 22:15 lautalla Muhuun. Tihusessa oltiin vähän ennen klo 23, oltiin etukäteen sovittu erikoisemmasta tulosta joten meille oli meilitse kerrottu huone mihin majoittua (uudessa talossa). Seuraavana aamuna normaalisti klo 9 aamiaiselle ja ratsastamaan klo 10, pitkälle retkelle. Joka ensimmäisenä päivänä oli Koguvaan. Perinteinen meno siis tuttua reittiä, perillä hepat laitsalle ja itse sai syödä eväät laitumen reunalla. Heppana minulla oli hitaahko Vendela. Mainittakoon että Marikaisan hevonen Vipsi kävi makuulleen isoon vesilammikkoon menomatkalla... ja oli myös kova potkimaan muita hevosia. Illalla kun saavuimme taas Tihuseen, oli päivän aikana saapunut runsaasti turisteja ja Martin sai tanssittaa naisia ihan urakalla, koska meitä oli kolmatta kymmentä. Singsaleproon lisäksi oli nyt toinenkin tanssitusbiisi.
Toisena päivänä taas pitkälle retkelle, pitkästä aikaa Pädasteen. Lähtijöitä oli runsaasti, 24 turistia + 3 vetäjää. Lisäksi lyhyemmille retkillekin joten hevosia oli puomeissa varmaan 35-40. Myös Reeder (joka ei ole vuosiin tehnyt kuin lyhyitä retkiä). Myös uusi torin hevonen (isohko) nähtiin ja tallin suurimmaksi hevoseksi tituleerattu ruunikko Vinston, joka ei myös tehnyt kuin lyhyitä retkiä. Minä sain Andromedan, puoli-Koistinen, vähän keltaisempi ja hoikempi versio ehdasta Koistisesta. Olikin koko viikonlopun mukavin polle, ei varsinainen menijä mutta puolivälissä jonoa pysyi joukossa hyvin mukana eikä jäänyt jälkeen. Andromeda ei vaan tykännyt koirista ja menomatkalla sattuikin kunnon kohellus kun yhdestä pihasta säntäsi 2 pientä terrieriä hevosten sekaan ja räksyttämään niiden jalkoihin, myös minun hepan jalkoihin, joka niistä suivaantui hyppelehtimään ja yritti potkaistakin niitä. Samassa syssyssä koiran omistajayritti saada niitä kiinni ja poistaa takaisin pihaan ja hetken pelästyin että hevonen potkaisee tuoksinnassa omistajaa, mutta onneksi ei käynyt mitään. Pädastessakin hepat pääsi laitumelle ja me syömään eväitä. Sen jälkeen käytiin katsastamassa kartanon pihaa ja tiluksia, Hannan kanssa meitä kiinnosti Alexander-ravintolan kasvimaat. Joilla jo olikin laitettu kasvamaan kaikenlaista, puutarhurit siellä olivat jo toimessaan. Kasvihuoneessa oli mega-pitkä rivistö tomaatin taimia.
Ajatuksena kolmeen koko päivään oli alunperin että voidaan halutessa viettää yksi turistipäivä Saarenmaalla / Kuressaaressa, mutta eipä sitten maltettu, johan ne nähtävyydet on aikanaan nähty pariinkin kertaan. Niinpä kolmantenakin päivänä vaan pienistä kolotuksista ja lihasjumeista huolimatta taas ratsaille. Sain Eragonin joka oli taas hidas tapaus, joten pidin jälleen perää. Oma tunnelma tuona päivänä sattui olemaan matala, joten peränpitäjänä, missä sai yksin olla omissa ajatuksissaan viimeisenä, oli vallan mainio. Pitkä retki suuntautui kohti Voisaarta / varsasaarta / Võilaid. Todella perinteisiä retkiä siis tällä kertaa kaikki. Meitä olikin iso ryhmä, koska kaikki olivat samassa; vetäjä + 11. Jostain syystä iso osa turisteista lähti lauantaina ja ratsastivat aamusta lyhyitä retkiä. Kahlaukset meni hyvin, kukaan hevosista ei tainnut edes haaveilla että kävisi maate veteen. Saaressa nuorten hevosten ryhmää etsittiin pitkään. Käytiin ”oikealla” alueella missä en ollut ennen käynyt, siellä olikin ihan metsäisää. Lopulta mentiin eteenpäin pitkälle rantaan mistä lauma löytyikin pitkän samoilun jälkeen. Niitä ei meidän ryhmä juuri kiinnostunut, osa laukkaili vaan lähemmäs omaa laumaa ja se tiivistyi, minkä jälkeen nuoriso kävi vilkaisemassa porukkaamme lähempää mutta päättivät aika nopeasti ettei olla kiinnostavia ja kääntyivät takaisin laidunpaikoilleen. Oltiin vietetty saaressa niin kauan aikaa että ravattiin pois portille asti. Tauon jälkeen taas tämän reitin normikalustoon kuuluivat pitkät laukat rannassa.
Viimeisenä aamuna oli tarkoitus ratsastaa vielä 2h mutta meille oli varattu yksi työntekijä (vetäjä joka myös haki hevoset) ja vetäjä olikin kiinni jossain varsan synnytyksessä joten pääsimme myöhässä matkaan ja lopulta ridaretki oli vain hiukan reilun tunnin mutta sinä aikana laukkasimme useita peltopätkiä ja osa hevosista oli aivan märkiä suorituksen jälkeen. Koska oltiin myöhässä, autoimme hakemaan ja laittamaan hevosia ja näin minulle jäi harjaamisen ja satuloinnin jälkeen uusi suurikokoinen torin hevonen Artik, joka sai mennä jonossa heti vetohevosen perässä ja olikin nopea ja myös innokas; mitä enemmän laukattiin, sitä enemmän se oli sitä mieltä ettei tarttisikaan enää hiljentää. Pari pientä episodiakin saatiin aikaan kun vetohevonen ei tykännytkään että oltiin niin lähellä perässä ja alkoi potkimaan yms.
Ei haavereita, ruoka hyvää kuten aina... Oma tunnelma ahdistunut.
Kuvat lisään myöhemmin!

Elokuussa 2018 (16.-19.8.) minulle neljäs kerta Hiiumaan Kassarissa. Mukana olivat minun lisäksi Hanna, Hanna-Maija, Annika ja Maki. Kassarissa ollaan oltu aiemmin keväällä 2007, elokuussa 2009 ja elokuussa 2011. Muutama vuosi sitten oli myös elokuun Kassarin reissu mutta se on ainoa kerta kun olen joutunut jättäytymään itse pois näiltä Eestin heppareissuilta, hoidin silloinkin kaikki järjestelyt muille lähtijöille (Hanna-Maija ja Kirsi) mutta silloisten selkäongelmien vuoksi en voinut itse lähteä. Niinpä minulle oli tullut peräti 7 vuoden Kassari-tauko, aivan liian pitkä! Mutta nyt mukana olleista Annika ja Maki olivat ensimmäistä kerta Kassarissa ja ihastuivat heti.
Hiiumaan pidempi lautta on muokannut ne reissut samaan muottiin joka kerta niin nytkin eli torstaina meno ja ehdittiin ridaamaan parin tunnin reitti iltapäivällä perillä. Pe-la pitkät päiväretket ja paluupäivänä sunnuntaina aamusta parin tunnin ridaretki ennen kotimatkaa. Majoituimme tällä kertaa Kassarin ratsastuspaikan omistajan (ainakin yhden, en tiedä tarkkaan miten perheessä omistussuhteet menevät) Triinin luona eli nyt oltiin tallin vaikutuspiirissä (aiemmin ollaan majoituttu Keldrimäkeen joka on parin kilsan päässä hevosista).
Pari ensimmäistä päivää oli lämpimiä ja helteisiä. Perjantaina pitkä ridausretki suuntautui jo tutusti Hiiumaan puolelle Suuremõisan kartanon maille. Tiedossa siis runsaasti kahlailua Kassarista Hiiumaan puolelle. Mukana oli meidän lisäksi pari muutakin, joista toinen pikkutyttö ponillaan. Muuten hän pärjäsi mukana hyvin, paitsi kahluuosuuksilla ilkikurinen poni alkoi useasti piehtaroida ja tyttö putosi meriveteen muutamankin kerran. Lopulta märkä tyttö pääsi ratsastamaan vetäjän Triinin kanssa hänen ison hevosen kyytiin ja poni sai pulahdella mukana vapaasti. Kunnes päästiin taas mantereen puolelle, sitten tyttö palasi taas poninsa selkään. Onneksi oli lämmin ilma, kesä kuivasi nopeasti. Kartanon luona on aiemmilla kerroilla ollut eväsruokailu luonnossa, mutta tällä kertaa sidoimme hevoset kartanon pihapuihin ja menimmekin syömään lounaan kartanon ravintolaan! Oli niin hyvä ilma että söimme ulkona terassilla mutta ihan ravintola-annokset, ja jokainen tuopillisen olutta tai siideriä kyytipojaksi. Paluumatka valittiin niin että kahlailua oli vähemmän ja tyttökin sai pidettyä poninsa kurissa. Tällä retkellä päästiin taas viilettämään perinteinen pitkä laukkapätkä Kartanolle menevällä tiellä (tai sen sivussa). Kuuman päivän jälkeen käytiin Kassarissa meressä uimassa läheisellä uimarannalla!
Toisena päivänä (lauantai) ridattiin Kassarin saarella. Käytiin matkan aikana Sääretirpissäkin, missä myös oli hevosia laiduntamassa. Lounasruokailu oli satamaravintolassa Orjaku-pubissa. Aamu oli aurinkoinen ja lounasaikaan taivas alkoi tummeta mutta ehdimme vielä syömään ulkona terassilla, taas ravintola-annokset oluen/siiderin kera. Hepat oli kiinnitetty puihin parin sadan metrin päähän ravintolasta. Iltapäivällä sitten alkoi vähän sadellakin mutta Triin tiesi miten pitää tädeillä hymy suupielissä; lähellä tallia mentiin laukkaa metsäpolulla, missä oli muutama puunrunko ylitettävänä, siis maastoesteitä!
Sunnuntaina oli harmaa päivä ja laukattiin pitkin rantoja parin tunnin aamupäivälenkki. Kaikilla oli sama hevonen joka päivä, minulla Eesau, Hannalla Viktooria, Hanna-Maijalla Mr Tondi, Annikalla Kuramaas, Makilla Pilvet. Kassarissa näkee kaikenlaisia luontoelämyksiä ridaretkien varrella, tällä kertaa mm. merikotkia. Sekä kaikenlaisia vesilintuja ja kahlaajia isoja parvia, jotka lehahtivat näyttävästi lentoon hevosten lähestyessä. Rannolla missä ridattiin, laidunnetaan myös nautoja (sama omistaja kuin hevosilla) ja näimme joitakin todella pieniä vasikoita, jopa ihan vastasyntyneenkin.
Kuinka ollakaan tästä reissusta tuli ratsastuksen lisäksi gourmeematka. Iltaruokaravintoloiksimme valikoituivat Ungru Hiiumaalla, sekä Lest & Lammas ja Ilus Willem Kassarissa. Ungru oli meille uusi tuttavuus ja yritimme löytää sen puhelimen navigaattorin avulla. No, ei ihan onnistunut, olimme pienillä metsäteillä ja lopulta poluilla mihin ei autolla voinut mennä ja jatkoimme jalkaisin mutta ei löytynyt ravintolaa. Uudelleen takaisin isommalle tielle ja siellä kierreltiin aikamme kunnes lopulta ravintola löytyi. Onneksi, koska oli todella hyvä paikka! Lest & Lammas olikin ennestään tuttu ravintola ja edelleen se oli todella hyvä. Ilus Villem taas oli vanha Vetsitall mutta ravintola saanut uuden nimen ja imagon kohotuksen ja ruoka hyvää… Jännä miten keskellä luontoa ja ”ei mitään” on näin monta hyvää ravintolaa, toki taitavat kaikki olla vain kesän auki, olikohan Ilus Villem peräti viimeistä päivää auki juuri silloin kun me siellä olimme ja siksi jo joitain rajoitteita listan annoksissa.

Kuvia 2018 loppukesän (elokuu) Kassarin reissusta

21. kerta Muhussa elokuussa 2019 (21.-25.8.) normiporukalla minä, HannaH, HannaS, Annika ja Maki. Viimeksi (edellisvuoden keväänä) kokeiltu keskiviikkoillan lähtö laivalla Tallinnaan oli niin positiivinen kokemus että tehtiin tällä kertaa sama. Oltiin siis perillä ke-iltana myöhään, huoneet odotti meitä nykyään jo perinteisesti uudemmassa Tammipuutalossa (ei kai sitä enää voi uudeksi sanoa) ja suoraan nukkumaan.
Näin saimme ohjelmaan kolme kokonaista päivää eli pitkää retkeä. Ensimmäisenä päivänä kävimme Pädastessa, toisena Varsasaaressa (Võilaid) ja kolmantena Oosaaressa, missä olimme käyneet vain kerran aikaisemmin pari vuotta sitten. Sen muistimme että ihan exaktisti samaa reittiä ei nyt tällä kertaa menty. Tuttua muhuilua, kivoja pitkiä laukkoja joka retkellä eikä tällä kertaa mitään ihmeempiä kommelluksia osunut matkojen varsille. Vetäjänä Reetta 2 ekana päivänä ja kolmantena Cathy. Säätkin suosi ja vaikka Varsasaaren iltapäiväksi oli luvattu sadetta, sitä ei saatu. Oosaaressa hevoset päästettiin ensimmäistä kertaa vapaasti rantaan laiduntamaan (edelliskerroilla olleet tauon ajan sidottuna kiinni puihin) ja se aiheutti koko reissun hauskimmat hetket kun ne piehtaroivat ihmeenkin syvällä vedessä ja juoksentelivat laukalla edestakas rannassa, niillä selvästi oli omaa kivaa. Tuona päivänä oli yhdellä Muhun kylällä juhlapäivä ja palatessa Oosaaresta ratsastimme kyläläisten tekemän ihmiskujan läpi, se oli hiukan erikoista ja hepatkin hiukan ihmettelivät asiaa.
Paluupäivä sunnuntaina ohjelmassa oli aamusta 1,5h retki ja sitten pikana kamat pakettiin ja kotimatkalle. Minun viikonlopun hepat olivat Eragon (Pädaste), Areen (Varsasaari, lähtöpäiväkin) ja Vermona (Oosaari), viimeisin kivoin ja nopein näistä. Pikkasen taas oli ongelmaa ettei ryhmään saatu tasaisesti n. yhtä nopeita / reippaita hevosia jolloin joku tai 2 tuli muita jonkin verran perässä. Eragon oli minulle tuttu jo edellisvuodesta joten tiesin sen hitaaksi. Areenkin oli sitten enemmän hitaampi peränpitäjä.
Kyseessä oli elokuu jolloin koti-Suomessa metsään mentäessä saan lauman hirvikärpäsiä kimppuuni – mutta tuona viikonloppuna Muhussa peräti yksi hirvikärpänen löytyi hiuksistani. Ei siis ainakaan vielä mikään iso ongelma siellä.
Muutaman vuoden tauon jälkeen toteutettiin taas Pädasten kartanon Alexander-ravintolankin iltakeikka (jo torstaina), valittiin ahneesti 7 ruokalajin illallinen joka oli täyttävää, taas hyviä annoksia ja pari vähän erikoisempaakin mutta pääasiassa hyvin positiivinen käynti jälleen kerran. Nyt osattiin tilata viinit puolikkaina! Tosin minä kuskina en ottanut niitä ollenkaan.
Muhussa puhuttiin uudesta pitkästä reitistä Kõinastuun, kartan mukaan se olisi Muhun luoteiskulmalla oma Muhusta hiukan irrallinen saareke, vastaava kuin Varsasaari (Võilaid) lounaiskulmalla. Puhuttiin että sinne pääsisi vain kokeneet ratsastajat ja matka olisi pidempi, 6-7h. Meillekin oli periaatteessa varattuna että joku päivä oltaisiin menty sinne koska elokuussa jo pari ryhmää aiempina viikonloppuina oli käynyt. Mutta huono tuuri; vesi nousi meidän tuolla oloaikana liikaa eikä sinne voitukaan mennä. Ehkä joskus vielä.
Kesän aikana Tihusessa oli ollut noro-ongelmia ja paikka oli kesä/heinäkuun tietämissä viikon kokonaan kiinnikin. Ongelmat oli selätetty kesän aikana eikä mitään enää ollut meidän vierailun aikana. Martinin mukaan ongelman aiheuttajakin oli löytynyt. Joka paikassa kuitenkin oli käsidesejä ja ilman ongelmiakin kun ottaa huomioon Tihusen väkimäärän mitä siellä kulkee läpi sesongin aikana, lienee hyvä kutenkin käsidesiä käyttää.

Elokuun alussa 2020 eli tarkemmin 31.7.-3.8.2020 minulle viides kerta Hiiumaan Kassarissa. Mukana olivat minun lisäksi Hanna, Hanna-Maija, Annika, Maki ja Kirsi. Kassarissa oltiin edelliskerran 2 vuotta aikaisemmin. Tämä ajankohta oli alun perin varattuna 50v juhlareissuna koska monilla oli sellaista synttäriä tiedossa…. ja lopulta koronavuodesta huolimatta reissuun päästiin, koska keskikesälle tuli sopivasti jonkin aikaa melkein koronatonta Suomessa ja Eestiinkin sai matkustaa ok. Laivalle otimme kyllä hytin mennen tullen. Minulla lähtö oli siitä erikoinen, että oli vielä to-pe-yön yövuorossa töissä ja lähtö laivalle oli suoraan töistä, joten ensimmäiset unet vedinkin pari tuntia laivalla hytissä. Seuraavat unet Hiiumaan lautalla oman auton takapenkillä.
Perinteinen ohjelma viikonlopulla, perjantaina meno ja ehdittiin ridaamaan parin tunnin reitti iltapäivällä perillä. La-su pitkät päiväretket ja paluupäivänä maanantaina aamusta parin tunnin ridaretki ennen kotimatkaa. Majoituimme tällä kertaa Kassarin puhgekeskuksessa eli hotellissa. Hyvä paikka!
Sää oli lämmin ja ajoittain helteinen, sateetonta. Perjantaina parinkin tunnin retkellä käytiin jo rannassa sen verran että saatiin todeta veden olevan korkeammalla ja omatkin jalat piti nostaa ettei ne kastuneet kahlailuissa, hevosenikaan ei ollut järin suuri. Lyhyelle retkelle kun en tajunnut jo laittaa saappaita (sen jälkeisille ridauksille laitoinkin jokaiselle joten sen enempää ei tarvinnut myöhemmin varoa jalkojen kastumista). Lauantaina pitkä ridausretki tehtiin Kassarin saarella. Lounasruokailu oli satamaravintolassa Orjaku-pubissa. Siellä käytiin 2v sittenkin toisella pitkällä retkellä. Lauantain ridaretken jälkeen käytiin läheisellä rannalla uimassa meressä.
Sunnuntaina taas suuntasimme tutusti Hiiumaan puolelle Suuremõisan kartanon maille. Tiedossa siis runsaasti kahlailua Kassarista Hiiumaan puolelle. Kartanon luona on aiemmilla kerroilla yleensä ollut eväsruokailu luonnossa, edelliskerralla 2v sitten menimme syömään lounaan kartanon ravintolaan – ja niin nytkin oli suunnitelma, mutta; kartano olikin kiinni! Joten kartanon lähellä kun on kauppa, kävimme sieltä ostamassa eväitä ja söimme ne läheisellä niityllä, hevoset odottivat puihin sidottuina. Tällä retkellä päästiin taas viilettämään perinteinen piiiitkä laukkapätkä Kartanolle menevällä tiellä (tai sen sivussa).
Maanantaina aamusella ehdittiin vielä parin tunnin ridalenkille. Osalla hevoset vaihteli mutta esim. minulla oli kaikki 4 päivää sama heppa Renet. Se oli ihan mukava peruspolle. Annikan ja Makin jotkut hepat keksi vähän kummallisia tempauksia, mm. jäämällä seisomaan kesken laukan. Triinu veti taas kaikki maastoretkemme. Huomasi että olimme matkassa aikaisemmin kesällä kuin yleensä, ötökkää riitti ja paarmoja ja itikoita söi meitä ridaushousujen läpikin. Jostain kun saatiin mukaamme iso ötökkäparvi, saattoi mun heppa heitellä päätään pitkään.
Viime kertaisesta Kassarin matkasta oppineena tästäkin reissusta tuli ratsastuksen lisäksi gourmeematka. Iltaruokaravintoloiksimme valikoituivat samat mitä viimeksi; Lest & Lammas (Kassarin puhgekeskuksessa eli hotellimme ravintola), Ungru Hiiumaalla, sekä Vetsitall Kassarissa hotellimme lähellä. Vetsitall nimi oli taas kaivettu esiin, edelliskerrallahan se oli Ilus Villem. Hyviä ruokia taas kaikissa! Ungruun päädyimme lopulta menemään tilataksilla että saimme kaikki juoda synttärikuohujuomia joita oli hankittuna suht runsaasti. Sinne teimme pöytävarauksenkin etukäteen, onneksi.

22. kerta Muhussa elokuun lopussa 2020 eli 30.8.-1.9.2020 supistetulla porukalla minä, HannaH ja Marikaisa. Siis kuukauden sisään molemmat Eestin heppareissut! Koronavuosi ja -kesä, alunperin reissu oli varattu toukokuulle mutta se peruuntui kun ei edes laivat kulkeneet tms. Siitä sitten varasi uudeksi ajankohdaksi syyskuuta ja arkea että mahtuisi lyhyemmälläkin varoituksella, itsellä kun oli kesälomaa tiedossa syyskuussa. Lopulta koronan toinen aalto nosti päätään loppukesästä eikä meinattu päästä reissuun silloinkaan, 30.8. oli sunnuntai ja matka (laivaliput) ostin vain 2 pv aikaisemmin perjantaina, siihen asti asiaa pidettiin roikkumassa ja auki. Onneksi kuitenkin päästiin matkaan! Oli taas hieno reissu. Vaikka koronan vuoksi turisteja oli ollut Tihusessa vähän eikä tilanne ollut toisen aallon vuoksi paranemassa. Meidänkin kotiin paluuta siivitti jännitys ehditäänkö Eestistä palaaville lätkäistä 2 vko karanteeni paluupäivänämme.
Sunnuntaina meno oli taas iltalaivalla mutta ehdittiin jo 21:05 Muhun lauttaan joten ihan viime tingassa ei ehditty perille. Siihen aikaan kuitenkin taas vaan huoneeseen. Aamulla aamiaiselle ja ratsastamaan suoraan pitkää reittiä. Olin toivonut että jos jotain uutta on viritelty niin sellaiselle ja olikin, mentiin uudelle Aljalan reitille. Se sijoittui Muhun kartalla eteläpuolelle saarta Koguvan ja Pädasten välimaisemiin. Tosi kiva reitti olikin (uusia maisemiakin kyllä), erityisesti menomatka mentiin reipasta tahtia, runsaasti ravia ja laukkaa. Joillakin laukkapätkillä mentiin välissä vähän hanaakin ja pollet vastasivat tuohon hyvin ja saatiin vähän reippaampaakin menoa ok. Taukopaikka oli Aljalan uhrikven lähellä, hevoset viettivät taukoa puihin sidottuina. Reissussa oltiin vaan me kolme omaa porukkaa. Kaikilla oli vähän isommat hevoset, minulla Latte (eestiläisittäin varmaan kirjoitetaan Late). Tykkäsin, tosi kiva heppa, ei mitään moitteen sanaa.
Toisena päivänä Oosaaren (Muhun länsirannalla tai ehkä enemmän luoteis) reitti mikä on myös uudempia, olimme menneet sen 2 krt aikaisemmin. Täällä hevoset pääsevät vapaasti laiduntamaan tauolla. Tämäkin on kiva reitti missä ihan mukavia laukkapätkiä mennen tullen. Saimme vähän perinteisempiä ja pyöreämpiä eestin hevosia ratsuiksi, kaikki ihan mukavan nopeita ok. Minä valitsin heppani aamulla ihan nimen perusteella, se kun oli Equador! Lempibiisini! Meidän mukana oli yksi porukkaamme kuulumaton suomalaisturisti joten pienehköllä porukalla mentiin, tuli tällä reissulla mieleen vanhat ajat kun joskus oli Tihusessa niin ettei siellä ollut juuri muita. Tämä ehkä on jännittänyt suomalaisia (että Tihusessa olisi ruuhkaa kuten yleensä olisikin), sekä karanteenin asetuksen pelko. Kun vieraskirjasta katsottuna ei paljoakaan porukkaa ollut Tihusessa kesän aikana käynyt. Alkukesä toki oli sellaista ettei edes laivatkaan kulkeneet vielä. Me otimme laivalla hytin että saatiin minimoitua yleisissä tiloissa muiden kanssa oleskelu.
Säätkin suosi, sadetta ei saatu (paitsi mennessä sunnuntaina ajaessa). Aurinko paisteli välillä, iltapäivät meni enemmän pilvisiksi mutta ei siis satanut. Vielä ihan kesäistä ja lämmintä tunnelmaa. Tihusessa kaikki oli kuin ennenkin ja meidän lisäksi oli vain pari muuta ihmistä samaan aikaan joten koronamielessä ei jännittänyt ja koko koronan saattoi hetkeksi lähes unohtaa noissa ihanissa Muhun maisemissa ratsastellessa. Ja ihanaa ettei edes koronakesänä jouduttu tekemään Tihusen suhteen välivuotta.
Paluupäivä keskiviikkona ohjelmassa oli aamusta 3h retki ja iltapäivällä kiireettä kotimatkalle. Tallinkin laivan nimittäin otimme tällä kertaa 19:30 (eikä 16:30 kuten yleensä aiemmin).
Eikä taaskaan hirvikärpäsiä! Ihanaa.
Ai niin, kesän aikana sain uuden lempinimenkin; Tihusen legenda. :)