Katinhännän: Val Gardena

Laskettelureissu Italian Val Gardenaan 8.-15.2.2014

Talvella 2013 ryhmämme suuntasi lasketteureissulla Dolomiiteille, Val Gardenan laaksoon / hiihtoalueelle. Majailimme viikon Selva - Wolkenstein kylässä. Mukava alppikylä, viihtyisä. Valitsimme hotellin osittain ski in, ski out ominaisuutensa vuoksi, eli hotellin pihan vierestä kulki siirtymärinne ja näin sukset sai jalkaan astuttuaan pihasta muutaman askeleen, yhtä helppoa palatessa. Hotellin vierestä kulkeva siirtymärinne olikin poikkeuksellinen, koska en muista vastaavaa olleen missään aikaisemmin; rinne kulki keskeltä kylää talojen välissä! Loppui kylän pääkatuun, mistä piti ylittää tie ja tien toisella puolella olikin päähissiasema (kabiini joten sukset olisi otettava pois joka tapauksessa). Kohdassa missä rinne loppui päätien varressa, oli portti joka avautui kun autoilla oli kadulla punainen valo. Jengi ei siis päässyt koikkelehtimaan kadulle miten sattuu. Näppärä systeemi!

Lunta satoi tällä(kin) kertaa kohdealueellemme erittäin runsaasti jo etukäteen, päästen ihan uutisiinkin asti. Etenkin Italiassa. Alueelle oli satanut parin edellisviikon aikana niin paljon, että esim. edellisviikolla Sellaronda-kierros oli kiinni melkein koko viikon, aueten perjantaina (edellispäivänä kun matkustimme paikalle). Näin lähinnä lumikaaoksen kouriin joutuneen Arabba-kylän vuoksi, se oli ollut osittain evakuoitukin joksikin aikaa lumivyöryvaaran vuoksi. Samoin sen alueeseen kuuluvalla tienoon korkeimmalle kohdalle johtavista hisseistä yksi oli joutunutkin lumivyöryn kouriin eikä näin meidänkään viikolla (ja koko loppukautena) sinne päässyt enää ollenkaan, koska tuollaisia ei päästä korjaamaan ennen kesää. Muutenkin lumivyöryvaara oli tällä kertaa käsin kosketeltava, siitä puhuivat kaikki, oppaat erityisesti ja varoittivat olla menemästä rinteen ulkopuolelle. Rinteissä myös näkyi poliiseja, jotka olisivat sakottaneet jos laskijoita olisi tavoitettu paikoista jonne ei saanut mennä. Sellan offarireittikin jäi näin tekemättä niiltä, jotka siitä olivat etukäteen ehtineet haaveilla.
Meidänkin lasketteluviikko alkoi, kuinkas muuten, lumisateessa... Niinpä menimme ensimmäisen päivän STS-oppaan perässä Val Gardenan alueen omia rinteitä, aluksi Sellarondan vihreää suuntaa. Näkyvyys oli välillä heikkoa joten kokonaiskuvaa siitä missä mentiin, ei oikein saanut. Se hyvä puoli alueella oli, että rinteet olivat kaikki n. 1500 - 2500 metrin välissä (ei siis kauhean korkealla) joten pilvisellä ja lumisateisella kelillä näkyvyyttä oli suht ok. Ihan ylhäällä hetkeksi saattoi hävitä kontrastit kokonaan ja olla vähän "sokkona" mutta nopeasti asia parani ja näkyvyys oli riittävän kohtalaista taas. Jo päästyämme paikalliseen irkku-pubiin afterille, taivas yhtäkkiä aukeni ja näimme kylällä ihania maisemia hetken aikaa auringon paisteessa, ennen kuin aurinko laski.
Toisena päivänä saimme oppaaksi ruotsalaisen Gustavin ja hänen perässä kävimme Cristinan naapurialueella. Pilvistä taas mutta lunta sateli vähemmän kuin edellispäivänä, kuitenkin siis satoi ja oli pilvistä edelleen. Kokeilimme myös mustan kisarinteen Saslongin.

Kolmas päivä ja taas lunta tuprusi oikein kunnolla. Tarkoituksena oli kertää Sella vuoria myötäpäivään eli oranssiin suuntaan. Tämä Sellaronda-kierros siis oli tehty varta vasten vuorta kiertäville, mahdollisuus mennä molempiin suuntiin ja reitit oli merkitty hyvin karttaan ja rinteisiinkin/hisseihin, mistä oli tarkoitus mennä jos oli kierroksella. Kierrokseen meni aikaa n. koko päivä ja siinä mentiin 4 kylän / hiihtoalueen rinteiden kautta. Jälleen STS-oppaan perässä ja näkyvyys oli siihen astisista kehnointa. Lounasta ennen ja sen jälkeen hetken aikaa todella kehnoa. Hyvä kun näki onko rinteessäkään enää... Mutta sitten olikin hauska ilmiö; tulimme yhden rinteen alkuosan ihan umpisumussa ja opaskin käsi kaikki jonoon peräänsä ettei kukaan eksy (jos ei näkisi missä muut menevät). Sitten pysähdyimme hengähtämään ja sinä aikana alkoi näkymään pidemmälle, sitten hiukan jatkettiin ja sinä aikana jo alkoi aurinko pilkistelemään! Ensimmäistä kertaa olimme rinteessä niin että näki maisemia ja komeita vuoria! Siitä keli vaan kirkastui ja lopun päivää (parisen tuntia) saimme laskea auringossa ja ihailla maisemia!
Neljäntenä päivänä olikin sitten hyvä ja aurinkoinen keli ja menimme itseksemme Sellarondaa toiseen suuntaan, vastapäivään (vihreällä merkitty). Todella hauska päivä ja mitkä näkymät! Pariin hissijonoonkin jouduttiin koska aurinko oli houkutellut kaikki mäkiin ja etenkin kierroksia kiertämään.
Viides päivä: oli tarkoitus mennä STS-retkelle kokeilemaan Lagazuoin rinnettä, mutta lumen määrän vuoksi tie sinne oli kiinni joten retki valitettavasti peruttiin. Niinpä menimme taas Gustav-oppaan perässä, nyt Alta Badian laskettelualueelle, joka sijaitsi Val Gardenan naapurissa. Hiukan sekava alue ja paljon rinteitä joten oppaan perässä oli helppo seurata. Kävimme tietyisti kokeilemassa myös mustan kisarinteen. Iltapäivästä alkoi pilvistymään ja hiukan vaihteeksi satamaan lunta ja myös tuulemaan kovasti. Niinpä vaan pois omaan laaksoon, vaikka hiukan ehti ylhäällä tulla tuulessa kylmäkin.

Viimeisenä päivänä lähdimme kohti Alpe di Siusi aluetta. Sinne kesti hetken matkaa päästä laskemalla mutta alue oli hauska ja onneksi silloin paistoi aurinko, koska siellä kannatti nähdä missä menee tai mihin haluaa mennä, paljon rinteitä sinne tänne. Laaksossa oli myös tosi lämmin auringossa, ja rinteet hiukan helpompia, ei mustia. Mukava leppoisa lopetus viikolle! Paitsi Pasin tempaus mennä laskemaan nopeusmittarista, yli 90 km/h ! Kuinkas siinä kävikään, onkin sitten toinen tarina... Tulimme pois bussilla osan matkaa, koska laskemalla ei enää olisi ehtinyt. Se olikin eksoottisimpia bussimatkoja mitä olen koskaan tehnyt. Kiemurreltiin n. vartin verran ihan umpimetsässä tietä, joka oli juurikin bussin levyinen. Kuskilla oli radiopuhelin jolla yhteys muihin busseihin, joten tiesivät jäädä odottamaan kohtaamista lyhyille leveämmille pätkille, joita ei montaa matkan varrella ollut. Lunta kun oli satanut runsaasti, oli tie aurattu niin että lumikasat oli heti tien vieressä, niinpä hyvä kun näki kasojen yli, niin korkeita ne bussinkin vieressä olivat. En tiedä kuka sen pätkän (useita kilometrejä kuitenkin) oli aurannut, siinä oli mennyt kyllä tovi!
Mukava viikko oli jälleen! Hotelli oli osittain mielenkiintoinen mutta tosiaan hyvällä sijainnilla ja puolihoidon myötä söimme siellä iltaisinkin, kylällä ei tarvinnut käpäillä ruuan haussa. Ruuat oli kyllä ihan hyviä ja paranivat viikon edetessä. Iltaisin oli hauska ruokailun ohessa seurata keittiötä ja etenkin vanhaa pipomummoa! Aftereita vietimme mainitussa irkku pubissa Goalies sen verran useasti, että viimeisenä iltana omistaja tarjosi meille vielä pikkujuomat ennen lähtöämme... :) Ja mukanahan oli taas perinteinen Puuteripelle kuusikkomme me, Hanna ja Pirkka sekä Tiina ja Pasi.

Kuvia reissusta

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)

Katso myös kuvia edellisen vuoden reissusta Ischglissä Itävallassa (2013)
ja sitä edeltävät
Chamonixissa Ranskassa (2012)
Madonnassa Italiassa (2011),
Saas-Feessä Sveitsissä (2010),
Meribelissä Ranskassa (2009),
Söldenissä Itävallassa (2008),
Serfauksessa Itävallassa (2007),
Madonnassa Italiassa (2006),
Morzinessa Ranskassa (2005),
Meribelissä Ranskassa (2004) ja
Cerviniassa Italiassa (2003) !