Katinhännän: Les 2 Alpes

Laskettelureissu Ranskan Les 2 Alpesiin 5.-12.3.2016

Talvella 2016 hiukan kutistunut ryhmämme (kooltaan tällä kertaa 4) päätyi laskettelemaan meille uuteen kohteeseen Ranskaan, Les 2 Alpesiin, missä on myös jäätikköaluekin (kesälläkään lumi ei sula ihan ylhäällä). Jälleen todella mukava paikka ja viihtyisä kylä. Hotelliinkin olimme tyytyväisiä, meillä oli puolihoito eli illalliset tarjoiltiin hotellissa, tarjoilijan osatessa joten kuten englantia... menomatkaa hiukan haittasi se että lento siirrettiin jostain syystä myöhäiseksi ja lisäksi ei päästy ajamaan tunnelia mitä yleensä olisi menty, niinpä piti kiertää ja näin olimme perillä vasta aamuyöstä, bussimatkan kestäessä tuntikausia.

Kuinka ollakaan lunta satoi vaihteeksi kohteessa edellisviikolla, hyvin runsaasti. Meidän saapuessa sateet juuri loppuivat ja meidänkin ensimmäinen laskupäivä oli pääosin aurinkoinen ja rinteiden sivussa tai jopa joissakin rinteissä oli vielä koskematonta pyydaa jäljellä (päästiin hiukan kokeilemaankin - minulla ja Juhalla oli ensimmäistä kertaa uudet sukset käytössä, tosin samaa mallia mitä vuotta aikaisemmin vuokrasimme Vailissa, joten leveät lankut olivat sinänsä tutut). Ensimmäinen päivä mentiin pääasiassa oppaan perässä Vallee Blanche nimisellä alueella. Rinteet olivat kaikki yhteydessä toisiinsa eikä busseja tms tarvittu eri alueiden välillä.
Toisena päivänä aurinko vasta porottelikin pilvettömältä taivaalta ja läksimme laskemaan keskenämme ja päädyimme La Fee alueelle ja sieltä löytyi pari rinteen pätkää missä vielä syvempää ja suht koskematonta lunta, tätä suhasimme aamupäivällä muutamaankin kertaan. Iltapäivästä kävimme ihan ylhäällä jäätikköalueella (Glacier).

Kolmantena päivänä oli aurinkoista joo mutta kauhea tuuli! Menimme aamupäivän oppaan perässä 2 Alpesin rinteillä tuulen tuivertaessa ja yrittäessä viedä meitä mukanaan. Mustaa kumpareille mennyttä Diablea päästiin kokeilemaan, se meni kylään asti joten oli alempana eikä niin tuulinen. Iltapäiväksi lähdimme taas keskenämme omalla porukalla seikkailemaan ja löysimme yhden hoitamattoman mustan missä menikin hetki aikaa mutta olipa taas hauskaa ja tuli sekin suoritettua. Sekin oli Fee-alueen rinteitä.
Neljäntenä päivänä lähdimme bussilla Alpes d'Huez:iin, naapurilaskettelukylään. Aurinko paistoi melkein koko päivän, ihan loppupäivästä vasta meni pilveen. Olimme melkein koko päivän ryhmän mukana ja laskimme oppaan etukäteen kehuman pitkän rinteen, jonka nimeä en nyt enää muista... Mutta se oli tosiaan pitkä ihan ylhäältä ihan alas. Koska olimme siellä vasta lounaan jälkeen, oli rinnettä jo ehditty suhata ja se oli aika möykkyinen, joten se todella tuntui pitkältä ja rasittavalta. Olimme vielä sitä ennen syöneet tuhdit pizzat aurinkoisella ravintolan terassilla. Iltapäivän afterikokemus oli erikoinen (keskellä rinnettä olevassa kuppilassa), sillä paikassa oli tiukat turvatoimet ja live-esiintyjät soittivat ulkona kummallista musiikkia.

Viides päivä olikin sitten kunnon seikkailupäivä. Olimme etukäteen ilmottautuneet offariretkelle! Mekin Juhan kanssa! :O Les 2 Alpesin vieressä nimittäin on kuuluisa offarialue La Grave, mihin ei ole asiaa omin nokin mutta oppaan perässä sieltä voi löytyä mukavia reittejä ja elämyksiä ja niinpä mekin usklatauduimme mukaan. Meidän neljän lisäksi mukana oli 4 suomalaista miestä, joille osalle La Grave oli ennestään tuttu (ja ylipäänsä offarit). Aurinko porotti taas koko päivän pilvettömältä taivaalta, joten ainakin maisemat olivat kohdillaan.
Aamulla keräännyimme toimistolle missä saimme kaikki valjaat, piipparit... ja roiman annoksen jännitystä. Sitten lähdimme hisseillä ihan ylös jäätikölle, mistä ylitys La Graven puolelle. Sinne jatkettiin parilla ankkurilla mutta loppumatka noustiin pitämällä kiinni lumikissan vetämistä köysistä. Sitten vaan oppaan perässä alas.... Ylhäällä oli vielä pyyda-alueita vaikka viimeisimmästä lumisateesta oli useita päiviä. Sai kuitenkin vielä tehdä omia jälkiä mutta lumi oli raskasta koska oli nuo useat päivät möllöttänyt auringossa odottamassa meitä. Parin vuoden takaista Chamonix-offariretkeä muistuttaen täälläkin piti ajoittain pysyä tarkasti oppaan perässä ja hänen jäljissä, esim. viistolaskuaptkiä matkoja kaikki samaa latua peräkkäin. Välillä sitten oli vapaampaa. Me Juhan kanssa pidettiin perää koska olimme selvästi muita hitaampia, yleensä kun saimme ryhmän kiinni, opas lähti jo jatkamaan matkaa, joten me emme saaneet juurikaan levähdystaukoja, muut meitä odotellessa silloin tällöin kyllä (mistä saimme itse asiassa kiitostakin :) ). Mitä alemmas laskimme, loppui kaikki pyyda ja menimme muiden suhaamia rinteitä, mutta täällähän ei siis mitään hoideta ja kaikki oli sen jäljiltä mitä oli, kumpuja ja knöölejä siis riittämiin. Lopulta tulimme niin alas että laskimme keskellä metsääkin. La Gravessa on yksi vanha hissilinja ja tällä hissillä nousimme takaisin ylös, ja menimme toisen kierroksen, joka meni hiukan eri reittiä kuin eka kierros. Muuten suht samantyyppistä, ylhäällä pyydaakin ja alempana kaikkien suhaamaa sekä lopuksi metsääkin. Toisella kierroksella näimme yhden lumivyörynkin mutta se oli kaukana meistä, laakson jyrkkien reunahuippujen lumi lähti yhdessä kohdassa liikkeelle.
Söimme tässä kohdassa lounaan kuppilassa joka oli La Grave alueen huipuilla ylhäällä (nousimme siis samalla vanhalla hissillä taas ylös) ja sitten loppuikin jo aika ja piti palata omalle 2 Alpesin puolelle, vähän taas kipuamista sukset olalla ja rankkaa käppäilyä korkeuksissa. Offarilaskettelu on rankkaa ja olin jo aika väsynyt ja iloinen että nyt vaan laskemme omalla puolella hoidettuja rinteitä kylään. Väärä luulo. Ylhäällä jäätiköllä laskimme lyhyen matkaa ja yhtäkkiä opas meni rinteen reunasta ulkopuolelle reunaköyden ali. Omallakin puolella oli mahdollista jatkaa offarilinjalla rinteiden ulkopuolella! :D Näin siis tehtiin ja lopulta plajon jännempää ja jyrkempää ja hankalampaa tuli oman puolen offareilla vastaan kuin konsanaan La Gravessa. Ensimmäisellä pätkällä oli paikoitellen jyrkkää ja kun kaaduin, niin nojasin vaan rinteeseen vieressä ja ponkasin siitä takas, en edes käynyt kovin "alhaalla". Ja muuten täälläkin saatiin nautiskella pyyda-pätkistä, vieläkin koskematonta lunta ylempänä. Ensimmäisen 2 Alpes offarin jälkeen kävästiin rinteen puolella huilaamassa ja ilmeni, että vielä toinenkin olisi mahdollista. Sinne vaan vaikka jalat oli jo ihan taikinaa. Kerran tällaista pääsisi kokeilemaan.
Toinen pätkä oli myös suht jännittävä, pätkiä mistä mentiin yksi kerrallaan oppaan latua mutta keskellä oli pientä hyppyriä yms niin sai ihan keskittyä. Ja loppu taas kovin jyrkkää. Juuri kun tuntui että nyt ei vaan enää jalat kykene mihinkään, mentiinkin rinteen puolelle eikä enää olisi offareita ehdittykään, hissienkin sulkemisaika läheni. Nyt sitten laskettiin vaan rinteitä pitkin kotikylään. Mikä päivä! Illalla jalat oli niin poikki, että hotlelihuoneessa kun yritin kyykistyä ottamaan vaatteita kaapin alahyllyltä, ei jalat pitäneet vaan kaaduin peffalleni lattialle.
Viimeisenä päivänä aurinko paistoi ja laskimme rennosti ja leppoisasti 2 Alpesin rinteillä HELPPOJA sinisiä ja vähän punaisia, eikä mustiin, saati pyydaan, jalat pystyneet edellispäivän jäljiltä. Pidin jo ihmeenä että ylipäänsä pääsi aamulla sängystä ylös! :D
Mahtava viikko oli taas kerran! TähänKIN paikkaan voisi joskus mennä uudelleen, kuten niin moneen... Reissunelikossamme olivat tällä kertaa siis me, sekä Hanna ja Pirkka.

Kuvia reissusta

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)

Katso myös kuvia edellisen vuoden reissusta Vailissa USAssa (2015)
ja sitä edeltävät
Val Gardenassa Italiassa (2014)
Ischglissä Itävallassa (2013)
Chamonixissa Ranskassa (2012)
Madonnassa Italiassa (2011),
Saas-Feessä Sveitsissä (2010),
Meribelissä Ranskassa (2009),
Söldenissä Itävallassa (2008),
Serfauksessa Itävallassa (2007),
Madonnassa Italiassa (2006),
Morzinessa Ranskassa (2005),
Meribelissä Ranskassa (2004) ja
Cerviniassa Italiassa (2003) !