Katinhännän: Chamonix

Laskettelureissu Ranskan Chamonixiin 21.-28.1.2012

Talven 2012 Alppikohteeksi valitsimme laskettelijoille legendaarisen kohteen; Chamonix! Me olimme siellä kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa ja samoin ajankohdaksi valikoitui ensimmäistä kertaa jo tammikuu. Chamonix on iso kylä mutta keskusta on onneksi säilyttänyt kylämäisyytensä, viihtyisä paikka. Suoraan kylältä laskettelurinteisiin ei juuri päässyt vaan laskettelualueet olivat vähän kauempana ja niihin piti matkustaa ski-busseilla tai junalla (bussit ilmaisia ja junaan saimme hotellilta lipun = ilmaista sekin).
Luntahan Alpeille oli satanut rutkasti jo tammikuun alkupuolellakin (Suomessakin uutisoitiin), välissä ehti olla poutaa pari viikkoa mutta samana viikonloppuna kun matkustimme paikalle, satoi Chamonixissa melkein metri lisää lunta. Siksi ensimmäisenä laskettelupäivänämme sunnuntaina melkein kaikki rinteet olivat kiinni, alueita putsattiin kuntoon runsaan lumentulon jäljiltä. Auki oli Les Houches alue n. 10-15 min bussimatkan päässä kylästä, siellä rinteet eivät olleet kovin korkealla. Sinne myös vaadittiin laajempi unlimited-hissilippu. Tällä alueella sijaitsee kuuluisa syöksyrinne Kandahar ja sitäkin pääsimme kokeilemaan osittain. Lunta ei enää sadellut mutta aamupäivä oli sumuinen ja pilvinen, huonoa näkyvyyttäkin. Vähitellen ilma kirkastui ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta, näkyvyys parantui huimasti. Päivä oli lämmin. Huonoin puoli oli hankala poispääsy, alueelle oli tullut normaalia enemmän porukkaa muiden ollessa kiinni, joten skibussit olivat paluumatkalla todella täysiä.
Toisena päivänä olimme STS:n oppaan perässä Breventin & Flegeren alueella, Brevent on lähimpänä kylää vain muutaman pysäkin matkan päässä. Pilvet olivat matalalla joten nousimme ensimmäisellä kabiinilla niiden yläpuolelle. Aurinko ei kuitenkaan paistanut koska pilviä oli korkeallakin, mutta näkyvyys pilvien välissä oli aamupäivän hyvä, jos vaan pysyi alemman pilvimassan yläpuolella. Saatoimme myös välillä seurata vuoren rinteellä pidettäviä Freeride kisoja, laskijat näkyivät sieltä hyvin mm. Vioz-rinteelle. Breventin ja Flegeren välissä kulki solan ylittävä kabiini. Lounaan jälkeen pilvet hiukan nousivat ja rinteiden alaosat jouduimme menemään huonossa näkyvyydessä. Tällä alueella saimme tutustua Chamonixin rinneluokitukseen, missä monet siniset olisivat kokemuksemme mukaan olleet ennemmin punaisia ja monet punaiset ennemmin lähempänä mustaa. Eli se mitä jo ennalta olimme saaneet tietää Chamonixista piti paikkansa, rinneprofiili on siellä monin paikoin jyrkempää.
Kolmantena päivänä sateli mukavasti lunta (rinteissä pehmeää irtolunta kivasti), näkyvyys kuitenkin suht ok melkein koko päivän. Myös tuulinen päivä, kylmintä viikkomme aikana. Otimme bussin Grands Montets alueelle (10-15 min matka), jota kehutaan "Euroopan hiihtovuorten kuningattareksi". Aamu alkoi pitkähköllä kabiinijonolla (muutenhan ei viikon aikana paljoa jonotella tarvinnut), rinne-expertit leveine allmountain-suksineen olivat joukolla liikkeellä. Täällä erityisesti oli pääasiassa jyrkempiä rinteitä ja varsinaiset mustat kokonaan hoitamattomia. Päivän päätteeksi kokeilimmekin yhden hoitamattoman mustan, Pylonesin. Siellä oli jonkin verran syvempää lunta, osittain mukavilla kumpareilla ja osittain myös jyrkähköä (kumpareikkoa). Mukava haasteellinen kokemus!
Neljäntenä päivänä suuntasimme kauimpana sijaitsevalle La Tour alueelle, sen reunalla on Vallorcinen kylä (Sveitsin rajalla), jonne kulkee myös juna, joten päätimme kokeilla sitä. Junassa oli väljää ja mukavaa täysien bussien sijaan. Matka kesti hiukan pidempään, puoli tuntia. Tämä alue on vähän perinteisemmän oloinen (luokituksiltaan), sinisillä rinteilläkin sai loilotella ja kerätä vauhtia rauhassa. Täällä oli myös muita alueita enemmän aloittelijoita yms. Pilvinen ja osittain hiukan sateinenkin päivä mutta näkyvyys yllättävänkin hyvä. Ja lounaspaikka oli mukavan tunnelmallinen.

Torstaina koitti viikon kohokohta; offariretki Vallée Blanchella! Viikon ainoa aurinkoinen päivä valittiin tälle retkelle, ja niin tekivät kaikki muutkin... Aamulla kylän laidalla Aiguille du Midin kabiinin ala-asemalla riitti vilinää. Meitä kun oli porukassamme 6 (eli perinteinen alppiseurueemme Hanna & Pirkka, Pasi & Tiina sekä me), saimme oman ryhmän ja oman oppaan. Ensiksi opas laittoi takkiemme alle piipparit lumivyöryn varalle. Sen lisäksi meille puettiin valjaat. Kabiinijonossa meni melkein tunti kunnes pääsimme kohoamaan korkeuksiin. Väliasemalla seuraavaan kabiiniin ja henkeäsalpaavan nousun mukana 3800 metriin huipulle! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli aivan tuulentonta. Mahtavaa! Toki pakkasta reilut -10. Perillä saimme hetken aikaa ihmetellä maisemia näköalatasanteilla, huimat näkymät ulottuivat mm. Matterhornille asti! Mont Blanc taas möllötti aivan vieressä kilsan korkeampana eli huippu 4800 metrissä. Tämän jälkeen opas alkoi kiinnittämään valjaisiimme köyttä joka sitoi meidän kaikki yhteen jonoon parin metrin välein. Lähdimme laskeutumaan huipulta ajoittain jyrkkää polkua. Opas tuli viimeisenä valmiina pitämään kiinni jos joku olisi luiskahtanut. Joillakin muilla ryhmillä sukset oli kiinnitettyinä selkäreppuun, meillä kaikilla ne olivat vasemmassa kädessä (yhteen niputettuna) ja näin oikealla kädellä pystyi pitämään kiinni polun reunassa menevästä köydestä (kaikkien sauvat oli nipussa kiinnitettynä oppaan reppuun). Matka ei ollut pitkä mutta jyrkkä polku ja etenkin edessä kulkevien ryhmien hitaus venytti laskeutumisvaihettamme. Lopulta pääsimme polun alas kommelluksitta, sitten köysi irti, sukset jalkaan ja offariretki saattoi alkaa!
Valitsimme hepomman reitin ja alussa olikin leppoisaa, ainoa hankaluus paksu lumi. Taisimme melkein jokainen pyllähtää tässä vaiheessa. Omia jälkiäkin sai tehdä halutessaan, alussa saimme luvan vapaampaan menoon. Joissakin vaiheissa opas komensi kaikki yhteen jonoon, oli välttämätöntä kulkea juuri hänen jälkiään. Etenkin jäärailokkojen reunalla, niitä oli lopulta aivan vieressämme. Parin tunnin laskettelun jälkeen pidimme evästauon yhdessä kivikossa (ei jäätikön päällä!). Vielä vähän laskua ja sitten oli vuorossa kovimpia urheilusuorituksia mitä mieleeni tulee. Laakson pohjalta piti nimittäin kiivetä jalkaisin lumista ja jyrkkää polkua ylös, etukäteen opas sanoi kestoksi 20 min (meni varmaan 1/2h). "Portaat" lumessa olivat lumen muovaamia ja täydellisen epäsäännöllisiä. Sukset olisi ehkä paremmin menneet selässä repun kyljessä mutta menimme edelleen sukset toisessa kädessä ja sauvat toisessa. Monothan toivat jalkoihin lisäpainoa n. 2 kg molempiin. Voin kertoa että oli rankkaa! Matkalla oli pari levennystä missä saattoi hetken huilata, muuten jonossa oli pakko edetä virran mukana. Ylempänä loppu oli hiukan viettävää polkua ja sukset pystyi jo nostamaan olalle. Nousun jälkeen oli vielä loppulaskun vuoro, kiemurtelevaa hoitamatonta siksak-polkua metsän keskellä alas kylään asti reilu 1/2h. Jengiä oli kuin pipoa ja esim. mutkia oikovia lautailijoita putoili taivaasta suoraan eteen... Mielenkiintoinen loppupätkä.
Vallée Blanchen reittihän on n. 24 km pitkä, korkeuseroa 2800 m ja aikaa meni taukoineen n. 5h (huipulta kylään). Ja siis aivan hoitamatonta, pääosin jäätikköä. Välillä oli hankalampiakin kohtia, jyrkkää, kumpareita, paljon lunta ja ainakin minun osaamisen äärirajoja välillä hiukan kolkuteltiin mutta hyvin selvittiin!

Viimeisenä päivänä oli taas pilvistä, sateista ja sumuista. Kävimme uudelleen Brevent-Flegeren lähialueella. Päivän päätteeksi mustat Charles Bozon ja Nants kylään asti. Edellispäivän jäljiltä jalat olivat hiukan tönkköinä...
Chamonixista mieleen jäi offarilaskijoiden runsas määrä. Välillä tuntui että 50% porukasta painui hissin yläasemalla omille teilleen. Viis varotuskylteistä, rinne suljettu -lipuista, aidoista tms, sinne vaan. Meille hoidettuja rinteitä laskeville tämähän oli luksusta, rinteet pysyivät hyväkuntoisina koko päivän! Välillä hirvitti nähdä hissistä yksinäisiä puurtajia keskellä ei-mitään, toivottavasti kaikki selvisivät ehjinä retkiltään.
Viikon säät olivat pilvisvoittoisia mutta pääasiassa suht lämmintä. Lähtöpäivänä oli aikaa pyöriä kylillä ja shoppailla melkein koko päivä, sekin lumisateessa. Matka oli tutun onnistunut kuten aina ennenkin ja Chamonix alun bussihankaluuksien jälkeen jätti mukavan tunnelman, tänne voisi joskus palata uudelleen! Ja tuolloin muistaa että myös Les Houchesiin kulkee juna... Eikä naapurikohteisiin Italian Courmayeuriin (Mont Blanc tunnelin läpi) ja Sveitsin Verbieriin ehditty ollenkaan, vaikka unlimited-hissilippu olisi nekin kattanut, eli joku toinen kerta!
Ja mainittakoon vielä, että tämähän oli meidän pariskunnalle järjestyksessä 10. alppireissu!

Kuvia reissusta

(Pikkukuvaa klikkaamalla saat siitä isomman version!)

Kypäräkamerahan tietty kuvasi melkein koko Vallee Blanche päivämme. Tein siitä lyhyen n. vartin mittaisen koosteen, mutta sekään ei valitettavasti mahdu tänne nettiin nähtäville, koska Elisa ei myy rahallakaan lisää kotisivutilaa... Todella surkea meininki. :(

Katso myös kuvia edellisen vuoden reissusta Madonnassa Italiassa (2011)
ja sitä edeltävät
Saas-Feessä Sveitsissä (2010),
Meribelissä Ranskassa (2009),
Söldenissä Itävallassa (2008),
Serfauksessa Itävallassa (2007),
Madonnassa Italiassa (2006),
Morzinessa Ranskassa (2005),
Meribelissä Ranskassa (2004) ja
Cerviniassa Italiassa (2003) !